Vitun läskit

"Monet antavat hanakasti muille hyviä elämänohjeita, jotta ei huomattaisi, että he itse ovat hyvin huonoja esimerkkejä muille." 

- Tuntematon

Tämä kirjoitus saa vielä jatkoa, tässä varsinkin kun koetan muuttaa elintapojani vähän paremmaksi. Muta, en aloita leikkimään fitness ihmistä, sellaisen minulla ei itselläni ole mielenkiintoa. Mietin tuossa, että voisin kirjoittaa mistä vain, suositummistakin aiheista. Mutta, se ei ole sellaista mitä minä olen. Teeskenteleminen on pahinta mitä tiedän ja se, että vaikeat asiat eivät ole niin suosittuja. Meistä moni on kokenut pahoja asioita elämässään. Niistä on vain vaikea puhua ääneen. Eikä ne vaikeat asiat ole suosittuja.

 Eniten suosiota saa ihmiset, jotka kertovat miten kalliita autoja niillä on tai mitä laitetaan naamaan taikka miten kalliita vaatteita heillä on. Ihaillaan tai kadehditaan ihmisiä keillä on kaikkea, se on ihan sama kumpaa, sillä ihmiset ruokkivat kumpaakin kategoriaa. Viha ja kateus on siitä voimakas väline, että oikein jalostettuna sillä saat seuraajia itsellesi. 

Tiesittekö, että sellainen ihminen, jolla on symmetriset piirteet on kaunis ja jos juot alkoholia niin ihmisen kasvot jotka eivät olisi ns. kauniit muuttuvat siitä syystä kauniiksi. Sillä alkoholi vaikuttaa ihmisen kykyyn nähdä asiat symmetrisesti. Alkoholi on hermomyrkkyä. Siitä syystä, jos baari illan jälkeen olet herännyt et niin viehättävän ihmisen vierestä johtuu siitä. Toinen asian mikä siihen vaikuttaa on se, kuinka paljon se toinen muistuttaa sinua itseäsi. Eli, sellainen ihminen joka toisen mielestä ei ole kaunis on sinun mielestäsi kaunis, sillä hänellä on samat piirteet kuin sinulla. Eli kyllä, kauneus on katsojan silmissä lopulta.

Minua on sanottu paljon rumaksi ja läskiksi. Kun olin peruskoulussa ja ammattikoulussa painoin 45 kiloa. Silti, minua haukuttiin läskiksi. Isäni varsinkin. Hän aina katsoi minua tarkkaan ja alkoi moittimaan painostani ja sanoi läskiksi. Kerran armeijassa kun olin uimassa, siellä eräs alikersantti sanoi, että ei olisi uskonut että olen oikeasti laiha, että näytän lihavalta. Painoin armeijassa 55 kiloa. 

Sain ensimmäisen lapseni ja sain raskausajan diabeteksen, painoa nousi yhdellä kertaa 85 kiloa, vaikka tein mitä. Lopulta minulla oli käytössä insuliini. Paino tippui helposti 55 kiloon. Mutta, toisen lapsen kohdalla sama asia. Ja taas laihduin. Ja taas sama asia kun odotin kolmattani ja en kerennyt laihtumaan kun olinkin jo uudelleen raskaana. Sama toistui nyt viiden vuoden aikana lukuun ottamatta sitä, että olisin laihtunut. Nyt kaksi vuotta synnytyksen jälkeen voisi olla parempi tilanne. Mutta, harmillisesti voimani ovat sen suhteen loppu, että jaksaisin urheilla kuten ennen. Tulipalo ja kaikki tämä vei voimat, mutta se ei haittaa, olen nyt sen ikäinen ettei se haittaa.

Mutta, kuulin tässä jokin aika sitten kun olin ystäväni kanssa kaupungilla sen, kun jälleen kaksi miestä alkoi huudelle vitun läskit. Painan tällä hetkellä sen 70 kilon liepeillä. Tarkkaan en tiedä, sillä en jaksa käydä vaalla. Ei johdu siitä etten uskalla vaan siitä, että lapseni ovat innokkaita myös käyttämään sit mm. leikeissään, joten otin patterit pois. 

Ei sen väliä, mutta tässä ihan viimepäivinä minulle suositeltiin personaltreineriä. Ei siis pahalla sitä tehty, ymmärrän sen, mutta jäin sitä miettimään. En siis aio palkata ketään, koska miksi maksan asioita mitkä tiedän itsekin ja voin tehdä kun vain alkaisin tekemään. Ravintopuoli on minulle muutenkin tuttua, jos en olisi insinööri olisin ravitsemuspuolella, sillä se kiinnosti minua todella paljon myös.

Miksi en palkkaa ketään tai tee asialle mitään. Siksi, että mielen täytyy olla kunnossa. Toivun elämäni suurimmista tragedioista. Minun täytyy priorisoida asioita, tärkeimpiä on lapset, perhe, normaali elämä, työ ja kirjoittaminen. Kun jaksan keskittyä jälleen urheiluun, josta pidän todella paljon. Urheilu on terapeuttista, mutta vaatii myös voimia. Se vaatii sen, että siihen voi keskittyä. Nyt pidän ulkomuotoani tärkeämpänä asiana elää vain normaalia elämää. Ja minä nautin tästä normaalista elämästä suunnattomasti, ette voi edes kuvitella miten nautin siitä kun herään ja päiväni on normaali. Ei mitään ylimääräistä draamaa. Haluan, että tämä on mahdollisimman tylsää ja tavallista elämää. 

Toki, terveys on se mitä mietin paljon, en laihduttaisi koskaan sen takia, että mille näytän. Ainoastaan sen takia, että pidän siitä. En myöskään aio mihinkään kitu dieetille, en todellakaan, nautin elämästä, sillä olen ollut todella lähellä kuolemaa viimeaikoina. Syön terveellistä tavallista ruokaa ja joskus syön vähän jotain herkkuja. 

Mietin tosin, miksi ihmiset ajattelevat, että heillä on oikeus sanoa toiselle painosta. Mietin sitä, että luuletteko te, ettei ihmiset, keillä on ylipainoa muka tiedä sitä jo itse? Vähän sama kun menisitte sanomaan jollekin päihdeongelmaiselle, että tiesitkö, että noi päihteet on hengelle vaarallisia. Luuletteko, että teidän kommentit motivoi ihmisiä? Ei todellakaan. Aina kun kommentoit toisen painosta, muista tämä asia, sinä teet vain sen loukataksesi toista. Et mistään muusta syystä, sillä kyllä ylipainoisilla silmät on päässä. Tai no jos olet sokea asia on vähän eri, mutta kyllä sen tuntee vähintään. Eli me keillä on ylipainoa, tiedämme sen. Ihmiset vain naamioivat sen asiaksi, jolla muka ovat huolissaan toisen painosta. Ei, et ole huolissasi, haluat vain loukata. 

Se on eri asia, jos sanoo vaikka, että voinko auttaa sinua projektissasi tai että jos tarvitset kaveria lenkille mennään  yhdessä. Ja kyllähän päihdeihmisille myös sanotaan, että olen huolissani päihteiden käytöstä, joten voi oman huolensa toki ilmaista jos asia näin on. Mutta, toisen painosta kommentoiminen, se on vain toisen alistamista ja itsensä nostamista ylemmäksi. Ei muuta. 

Tai kun vedotaan terveyskustannuksiin, kuinka nyt me veronmaksajat joudumme kustantamaan kaikkien hoidot. Noh, eiköhän ne verorahat mene muualle enimmäkseen kuin ihmisten hoitoon? Vähän lapsellista ajatella lihavien olevan se suurin ongelma. Kyllä niitä rahoja menee ihan muualle. Tuokin on vain tapa syyllistää. 

Minulla on ylipainoa vaan en ole lääkärillä terveyden takia käynyt sitten synnytyksen jälkeen eli kahteen vuoteen. Jos ei oteta huomioon niitä testejä mitä piti e.coli veden ja homeen ym takia tehdä. Enemmän niitä verorahoja minun kohdalla on mennyt näiden mielenterveysasioiden suhteen kuin lihavuuteni.

Joten, entä jos vain antaisitte meidän lihavien vaan pitää nämä lihavuudet itsellämme, kyllä me tiedämme olevamme ylipainoisia. Kiitos kuitenkin välittämisestä. HeHeHe.