Villain and hero
"Jos voisin estää yhtä sydäntä särkymästä, en elä turhaan. Jos helpotan yhden ihmiselämän tuskaa tai lievitän yhtä kipua tai autan pyörtyneen punarinnan takaisin pesäänsä, en elä turhaan."
- Emily Dickinson
Katson paljon animea ja pelaan ps pelejä. Luen myös todella paljon ja kaikki sarjakuvat on enemmän tai vähemmän minulla hallussa. Niissä usein on asetelmana, että on pahis ja sitten on tarinan sankari. On sanonta, että pahis on valmis uhraamaan koko maailman vuoksesi, sankari on valmis uhraamaan sinut koko maailman vuoksi. Tarinan sankarilla ja pahiksella on aina synkkä taustatarina, heille on tapahtunut jotain pahaa, elämä on ollut heille vaikeaa. Se mikä erottaa sankarin ja pahiksen on se, mihin käytät kipuasi. Käytätkö sitä satuttamaan muita, koska sinuakin satutettiin vai autatko muita, sillä et tahdo muiden kärsivän samaa tuskaa kuin itse olet kokenut.
Tätä voidaan rinnastaa myös vanhemmuuteen, aiheutatko lapsellesi samaa tuskaa kuin sinullakin oli lapsena vai koetatko tehdä kaikkesi, ettei heidän tarvitse koskaan elää samaa elämää kuin itsesi piti. Mutta, jotta voisit katkaista haitallisen kierteen, tosiasia on, että sinun täytyy hakea siihen apua, kukaan meistä ei pysty siihen yksin.
Tai rikokset, teetkö niitä sen takia, koska olosuhteet pakottivat siihen vai oletko tekemättä niitä sen takia, koska olosuhteet näyttivät sinulle mitä se tie tuo tulessaan. Jokainen meistä tekee oman päätöksen lopulta sen suhteen, mikä on oman elämän suunta. Et voi syyttää vain olosuhteita. Toki, trauma tekee meistä tietynlaisia, mutta siksi pitää hakea apua. Koskaan ei ole liian myöhäistä, vaikka joku voi niin ajatella. Aina voi muuttua, mutta kun toinen muuttuu, antakaa hänelle tilaa muutokseen. Pahiksesta voi tulla hyvis. En koskaan ymmärrä sitä ilkkumista niitä kohtaan, ketkä koettavat muuttua, miten he voisivat muuttua, jos kuitenkaan kukaan ei anna mahdollisuutta tai anteeksi? Kansa haluaa monesti leikkiä pyöveliä, olla se joka rankaisee sitä pahista, mutta eikö meidän pitäisi sen sijaan auttaa sitä pahista muuttumaan hyvikseksi? Kuitenkaan harvalla meistä on oikeasti puhtaat jauhot pussissa, jos sinun syntisi tuotaisiin muiden eteen arvioitavaksi, olisiko tuomioisi silloin millainen? En usko, että teistä monikaan on valmis tuomaan julki omia vääriä tekojaan, siksi te niitä salaatte, tiedätte tehneenne väärin. Siksi valehtelet ja kiellät asian, koska et halua tuoda sitä muiden nähtäväksi. Minulle itselleni on se ja sama mitä ajattelette minusta, olenko pahin rikollinen koskaan vai mikä. Minä itse tiedän mitä olen tehnyt ja mitä en, minun omatuntoni on puhdas sen suhteen. Jos nyt kuolen, voin olla hyvillä mielin, sillä en pelkää viimeistä tuomiota. Sen sijaan, te olette jo tuominneet minut vaikka miksikä, se on teidän asianne ja pään vaiva ei minun.
Jokainen ansaitsee anteeksiannon ja uuden mahdollisuuden, näin minä uskon. Mutta, jos petät luottamukseni, annan kyllä anteeksi. Voiko luottamus palautua, kyllä. Olenko varuillani enemmän, tietenkin. Joskus on vain sellaisia ihmissuhteita, joita on pakko katkasta oman rauhan takia, sellaisia ovat toksiset suhteet. En mielelläni polta siltoja takanani, mutta joskus on pakko, ettei se minkä haluan jättää taakseni saavuta minua enää. Se, onko sinun annettava anteeksi huonoille vanhemmille, voit antaa anteeksi, mutta takaisin heitä ei tarvitse päästää elämääsi. Joskus pitää ajatella mikä itselleen on paras, jottei sairastu enää uudelleen.
Oletko siis pahis vai hyvis vai jotain siltä väliltä, kenties antisankari? Jokaisella meistä on näkemys toisesta ihmisestä, erilainen kuin toisella. Joten, en usko asian olevan koskaan niin mustavalkoinen.