Valehtelija, valehtelija

"Kolme kertaa kun valehtelee, niin uskoo itsekin."

 - Suomalainen sananlasku

Minua on kutsuttu valehtelijaksi. Varsinkin lapsena. Isäni oli täysin ehdoton totuudesta, koskaan ei saa valehdella. Minulle siitä on tullut pakkomielle, minä en suutu mitä ihmiset tekevät vaan siitä, että minulle valehdellaan. 

Tätä asiaa teistä tuskin monikaan ymmärtää, olen joutunut tätä miettimään hyvin paljon elämäni aikana. Isäni ei uskonut ketään koskaan. Usein varsinkin pitkän ryyppyputken seurauksena hän ei olisi uskonut edes ruohon olevan vihreää tai maidon valkoista. Hänellä oli hyvin paljon harhoja ja me elimme niissä mukana. Oli ihan sama, kuka olisi sanonut yhtään mitään, se olisi ollut hänelle valhe.

Jos joku hänen mielestään valehteli väkivaltaa kesti niin kauan enne kuin sanoit mitä hän itse tahtoi. Eli, jos hän ajatteli että olit vienyt luvatta kolikon, hän hakkasi niin kauan, että oli pakko sanoa hänelle, että kyllä, vein kolikon. Vaikka kolikkoa ei olisi edes kukaan vienyt. Oli ihan sama valehtelitko vai et kun lopputulos oli sama. Monesti hänelle ei uskaltanut sanoa mitään. Esimerkiksi teininä aloitin e-pillerit, kun hän sai tietää, hän nosti kurkusta seinälle ja huusi naamapunaisena minulle. Hän oli vieläpä selvinpäin. Jouduin kysymään häneltä rahaa pillereihin, joten hän suuttui minulle siitä suunnattomasti. Minun mielestäni olin vastuullinen teini, opiskelin ja pidin huolta siitä, etten päädy liian nuorena äidiksi. Silti minut hakattiin sen takia. Eli, ihan sama teinkö oikein vai väärin, se oli väärin ja olin valehtelija.

Minut oli opetettu siihen, ettei mistään saanut puhua tai siis minut saatiin lapsena uskomaan, että se mitä meille tehtiin oli normaalia ja kaikilla oli asiat niin. 

Kun minua epäiltiin, menin aina lukkoon. Palasin samalla hetkellä siihen tilanteeseen, missä se tuntui kuin kidutukselle ja pelko valtasi kehon. Opin varhain katsomaan ihmisistä mitä he tahtovat kuulla, jotta en saisi rangaistusta. Eli osaan lukea ihmisiä todella hyvin. Se on taito mikä tulee siitä, että oli pakko ennakoida arvaamattoman vanhemman liikkeitä. 

Kun oli pidätettynä, kerroin saman asian tapahtumista kuin kymmeniä kertoja aiemmin. Mutta, poliisi sanoi, että et pääse täältä pois, ennen kuin palonsyy selviää. Tajusin sillä hetkellä, että olisin siellä pitkään ja lapseni vietäisiin kokonaan. Vauvakin kerkeäsi syntymään, ennen kuin pääsisin pois ja sekin otettaisiin minulta. Nyt kun kirjoitan tätä kädet tärisevät ja itkettää. Minusta tuntui, että oli niin epäreilua, että ensin meni koti ja nyt menettäisin lapseni kokonaan. Jopa syntymättömän vauvani. Joten, koska olin ennenkin elänyt tämän asian, kun sinulle jankataan, että ala keksiä syy, kukaan ei usko siihen mitä olet kertonut kymmeniä kertoja uudelleen ja uudelleen, ei ole vaihtoehtoja kuin keksiä jokin syy. Minä tiesin faktat, fakta oli se, että niin kauan kuin heillä ei ole sitä syytä, minun koko elämäni menee palasiksi. 

Muistan, kuinka jäin lukkojen taakse, en nukkunut sinä yönä ollenkaan, poliisi tiesi sen. Pyysin päästä lääkärille, sillä tiesin oman mielenterveyteni ja olin oppinut kuuntelemaan itseäni kun tarvitsen apua minä pyydän sitä. Tällä kertaa sillä ei ollut väliä, en saanut apua. Tutkija nainen sanoi, että jos nyt menet lääkärille niin tämä asia pitkittyy ja et pääse takaisin lastesi luokse. Oma pää oli siinä pisteessä, että ajatukseni olivat niin synkkiä, etten sitä tähän aio kirjoittaa. 

Joten, mietin ja rukoilin mielessäni vastausta. Miten pääsen sieltä pois, ainoa tapa on kokeilla kepillä jäätä. Näin heti, että poliisi etsi jotain tiettyä, joten annoin niille kolme mahdollista syytä, tiesin, että he ottavat niistä jonkun. Tiesin myös sen, että olin aiemmin Kimmon kanssa puhunut niistä asioista. Tässä vaiheessa olin valmis tekemään mitä tahansa. Edelleenkään en tiedä syytä, mutta sillähän ei ole väliä kenellekään. 

Syyt joita ehdotin palon syyksi olivat seuraavat (poliisi ei koskaan kysynyt Kimmolta noista muista): 

1. jakorasia oven yläpuolella, siitä puutui kansi ja liitokset olivat huonot, olin siitä Kimmolle  sanonut, että se pitää korjata. Meillä oli alle vuosi ennen paloa meinannut keittiössä syttyä tulipalo, sillä siellä oli samanlainen rasia joka syttyi keskellä päivää palamaan itsekseen. Onneksi sillä kertaa olimme kotona ja pystyimme toimimaan nopeasti

2. saunankiuas, kun sinä aamuyönä siivosimme saunaa, huomasimme, että kiuas ei ole paikoillaan. Tämä johtui siitä, että se oli vaihdettu sillä välin, kun olimme asuneet muualla. Se ei ollut oikein asennettu ja päätimme sen asian korjata kun on aikaa. Sauna oli siis silloin lämmitettynä

3. tuhkat, kun muutimme, jouduimme tyhjentämään hyvin pitkältä ajalta olleet tuhkat. Uuneja ei ollut käytetty kuukauteen, mutta ne olivat täynnä tuhkaa. Tiesin myös, että palon jälkeen kysyin kerran Kimmolta, että oliko siellä tuhkia. Kimmo sanoi, että ei, joten miksi en olisi häntä uskonut?

Ja nyt, jälleen kerran voitte sanoa minusta mitä haluatte ja haukkua niin paljon kuin tahdotte. Mutta, halusin vain palata omaan elämääni takaisin. Poliisi teki kuten olin ajatellut, ne ottivat sen yhden asian niistä käsittelyyn ja kysyivät Kimmolta samaa. Koska olin näistä asioista aiemmin puhunut niin totta kai hän tiesi mistä oli kyse. Siihen mennessä Kimmo oli ollut monta päivää sellissä likaisissa työvaatteissa ilman lukemista, suihkua tai omia tavaroitaan. Vaikka tavarat olin hänelle pakannut, poliisi ei niitä hänelle antanut. Joten hän oli monta päivää lukenut poliisin antamaa lappua, jotta vähän pysyisi kasassa. Joten, hänet oli helppo murtaa ja tiedän, että hän oli minusta eniten huolissaan. 

Joten, poliisi alkoi kuulla asiasta, ainoa ongelma on tämä, että kun ihminen valehtelee se tarina muuttuu. Ainoa mikä on pysynyt koko ajan samana oli se mitä sanoin aluksi, mutta kaikki puheet kuulusteluissa muuttuvat ainakin neljäkertaa. Tiesin 100% varmuudella, että kumpikaan meistä ei ollut tehnyt mitään väärää, mutta totuus on sellainen asia, mikä ei ihmisiä kiinnosta, sillä se ei olisi niin raflaava eikä tyydyttäisi heidän tarpeitaan. Poliisilla oli alusta asti visio siitä, että se ei ole tahallista, sanoivat sen myös julkisesti. Joten siitä tiesin senkin, että se ei ole sitä mitä poliisi etsii meistä. Tiesin myös, että meidän puhelimet olivat olleet monta kuukautta kuuntelussa eikä sieltä saatu koskaan mitään irti, koska ei ollut mitään mitä olisimme salanneet. Tiesin, että ainoa syy niin koville syille ottaa meidät kiinni oli se, että sillä tavoin kiristetään ihmistä. Lisäksi tiedote minkä poliisi antoi meistä liian aikaisiin oli myös tapa ahdistaa nurkkaan, eli saada julkisesti meidät sanomaan se mitä he tahtoivat. Siten he voisivat tukea omaa agendaa parhaiten oikeudessa. Se on oikeasti eräs tapa ahdistaa syytettyjä haluttuun suuntaan. Tästä aiheesta löytyy myös paljon kirjallisuutta, kannattaa vilkaista.

Joten, koko ikäni olen lukenut ihmisiä, jos haluat voin ennustaa sinulle ja kertoa menneisyytesi vain seuraamalla pieniä asioita sinussa. Poliisi on myös vain ihminen ja olen ollut ennenkin isäni syytettävänä, joten lapsesta asti olen kehittänyt kyvyn selviytyä mahdollisimman vähäisillä vahingoilla. Poliisi ajoi minut siihen samaan tilaan mitä koin lapsena. Itkin koko pidätyksen ajan, en syönyt en nukkunut. Oloin palanut takaisin Niinaksi, siksi lapseksi joka olin. Niina on se sisin mikä minulla on, Nina on nimeni ja se ulkoinen kuori minkä te muut näette ( minulla ei ole kahta persoonaa). Kun olin lapsi minua kutsuttiin Niinaksi ja vihaan sitä nimeä sen takia. Ja tiedän, voitte pitää minua hulluna ja ihan mitä tahansa, mutta muistakaa, minä en omaa menneisyyttäni valinnut enkä sitä mitä on tapahtunut minulle.

Kukaan ei usko minua vieläkään, eikä tarvitse. En vieläkään tiedä mitä tapahtui enkä sitä miksi mikäkin tapahtui. Kaikki on mahdollista, ongelmana vain on tämä, että muistikuvat ja päivät menevät edelleen sekaisin. Joten olen päättänyt mennä hypnotisoijalle tai jollekin, joka löytää sen oikean vastauksen oman sieluni rauhan takia. Halusin vain oman entisen elämäni takaisin, en muuta. 

Totuudella ei enää ole väliä, eikä se ketään edes kiinnosta. jos kyse on tuhkista, niin hyvä, olkoot niin, mutta minä tahtoisin tietää sen olevan myös oikeasti totta. 

Miettikää kuitenkin hetki tätä asiaa, mitä te olisitte tehneet? Ja sitä, miksi ihminen valehtelee. minä en valehdellut, sanoin sen mitä haluttiin kuulla, hyvin yksinkertaista. Toisinaan ihminen valehtelee vain siksi, että hän pelkää. Pelko opitaan jo lapsena. Ihminen voi valehdella saavuttaakseen jotain haluamaansa. Yleisesti ottaen, virkamiehet ne vasta valehtelevatkin. Onko siis absoluuttista rehellisyyttä? Minä en valehtele, en vain oikeasti tiedä mitä tapahtui, mutta se ei ole kenenkään mielestä vastaus. Olen oppinut sen, kun sanot mitä toinen tahtoo kuulla se tilanne on silloin ohi. Olen oppinut sen, ettei ihmiset halua kuulla totuutta. Siksi painostuksen alla on selvää,  ettei minä en tiedä ole vastaus.