Vähiten arvostettu työ, vanhemmuus

"Kasvatus on sielun leipää." 

- italialainen vapaustaistelija ja vallankumouksellinen nationalisti Giuseppe Mazzini.

Olen huomannut töitä hakiessani, että usein koulutus riittää korkeampaan virkaan, mutta ei kokemus. Mutta, entä jos katsotaan asiaa näin, jos olet opettaja tai varhaiskasvatuksen ammattilainen, lopetat vaikka työt, etkö saa siitä työkokemusta? Eli jos lähdet, et ole tehnyt mitään työtä, etkä saa siitä mitään todistusta? Entä palveluvastaava? Siivooja? Kokki? Jos teette tuota työtä, eikö teille kerry siitä työkokemusta? Ettekö kerrytä eläkettä siitä.

Lasten kasvatus ja kodinhoito on mm. siivoamista, ruoanlaittoa, lasten opettamista ja lasten kasvatustyötä. Silti, juuri kukaan ei katso sitä työkokemukseksi. Ei kukaan. Miksi?

Lasten kasvatus ja talouden ylläpito on haastavampaa kuin työssä oleminen. Menet töihin, joku kertoo sinulle mikä työtehtäväsi on, olet siellä sen n. 8 h ja lähdet kotiin. Sinulle maksetaan siitä vähintään 9 € / h. Päivässä se tekee ruokatunti pois lukien päivässä 67,5 €, lisäksi sinulla on päivässä n.24 min kahvitaukoja. Vanhemmuudesta maksetaan n.30-45€ päivässä. Eikä ole ruokataukoja ja se työ kestää 24/7 ilman vapaita. Toki moni perheellinen käy töissä, mutta sen ajan sinun lapsesi ovat joko koulussa tai varhaiskasvatuksen piirissä, joille maksetaan siitä palkkaa kuukaudessa n. 1800- 2500 €. 

Vanhemmuus ei ole helppoa, esimerkiksi minun aamuni oli niin kiireinen, että juon nyt vasta ensimmäistä kuppia kahvia ja kello on nyt 12.08. Päiväni alkoi sillä, että lapsien herätys, aamupalaa, eväät koulukkaalle, hampaiden pesut, vaatetus, yläkerran siivoaminen ( kaikkein lasten huoneet ), yläkerran wc siivoaminen, rappujen siivoaminen, alakerran lattioiden ja keittiön siivoaminen sekä pyykkääminen. Siitä ulkoilemaan ja kohta ruokailu ja uudelleen siivoaminen. Siinä samalla hoitaa lasten asioita ja antaa huomiota. 

Minulla meni siis aamulla viisituntia siihen, että sain ensimmäisen kupin edes kahvia. Ja tienaan tänään 32 €. Olen lasten kanssa aina yksin yli 10 h päivässä ja hoidan ruoat ja siivoukset. Näitä on tässä kolme alle viisivuotiasta. 

Miksi siis tästä ei saa työkokemusta ja miksi kaikki sanovat sellaista ihmistä loiseksi? 

Minun oma ammattini ja työni on sellaista, joka ei itselleni ole vaikeaa. Lisäksi saan jopa oikeita taukoja ja oikeasti syödä vähintään kerran päivässä rauhassa. Minä pidän kovasti lasteni kasvattamisesta ja heidän kanssaan olemisesta, mutta vastuullani on viiden lapsen henki ja terveys, se on suuri vastuu. Eikä sitä kukaan koskaan arvosta.

Mieheni on ollut lasten kanssa yksin koko aikana mitä hän on ollut isä, niin alle kymmenen päivää. Ja silloinkin kun olen ollut poissa edes työpäivän verran, hän ihmettelee miten minä jaksan tätä joka päivä. Miksi en jaksaisi, minulla on systeemi ja se on kellon tarkka. Teen kaiken joka päivä samalla tavoin, joten se on helppoa minulle. Lisäksi, olen tätä pyörittänyt yksin kaikki päivät kohta jo viisi vuotta ja äitinä olen ollut nyt tänään tasan neljätoistavuotta. 

Vuokranantajat palstalle ihmisistä oli epäreilua, että sellaiset ihmiset, ketkä ovat vähävaraisempia, saavat oikeusapua ja ovat yhteiskunnan loisia. Huomaa mitä mieltä nämä paremmin toimeentulevat ihmiset ovat vähävaraisista mieltä. Heille ei heidän mukaansa kuulu oikeutta hakea oikeusturvaa, kerran eivät itse pysty maksamaan. Eipä sillä, ei se meille esimerkiksi ilmaista ole, mutta sitähän nämä valopäät eivät tajua. 

Koko ajan eduskunta natkuttaa, että pitäisi lisääntyä, mutta miksi? Ei siitä makseta eikä siitä mitään hyödy. Eikä edes vähävaraisilla ole lapsiin varaa. Kun ei ihmisillä ole varaa edes ostaa itselleen ruokaa, miksi tuoda tähän maailmaan muita kärsimään? Tosin, kuten Kokoomuksen nuorten johtaja sanoi, vähävarasten ei pidä lapsia saada laoinkaan vaan parempi osaisten. monen mielestä edes lemmikkejä ei saisi olla vähävaraisille, vaikka tutkitusti ne tuovat iloa heille ja parantaa mielenterveyttä. Mutta, eihän vähävaraisilla saa olla mitään iloa, eihän?

Työläiset matalilla palkoilla lihottaa vain näiden porvareiden tilipussia, ei mitään muuta. Sitten meidän tahdotaan lisääntyvän, jotta tulee uusi sukupolvi joka jatkaa näiden tilipussien lihottamista. Vähän niin kuin karjaa olisit. Ei vähävaraisen onnella tai terveydellä ole merkitystä muille. Minulle sillä on merkitystä, siksi sanon tämän ääneen, pidit siitä tai et. Jos kansanedustaja ei tiedä paljonko litra maitoa maksaa, pitää kansan siinä vaiheessa miettiä mitenkäs se sillä tavoin. Tai se, että presidentille hommataan uusi miljoonan auto ja tehdään remontti miljoonilla Kesärantaan. Teidän verona maksajien rahoilla. Samoista rahoista menee miljoonien vuosittainen tukipaketti ulkomaille. Samaan aikaan palkansaajien oikeuksia pienennetään ja kaikki maksaa entistä enemmän. 

Eläkeikää nostetaan ja vanhusten eläkkeitä pienennetään, samaan aikaan kansanedustaja vetää sopeutumiseläkettä kymmeniä tuhansia euroja kuukaudessa sen takia, että oli neljä vuotta muka tärkeä ihminen. Toisin kuin meidän vanhukset, jotka on nähneet nälkää ja nostaneet tämän maan jaloilleen ja sotineet meidän puolesta. Siinä on se kiitos heille. Hävetkää jo siellä eduskunnassa, tosin tuskin edes osaatte, kun ette edes tiedä, paljonko maksaa litra maitoa. 

Oma ruoantuotanto ajetaan alas ja maatilalliset tekee miinusmerkkistä tulosta. Miksi? 

Joten, eikö kenenkään mielestä mikään ole vähän pielessä? Halutaan lisää työntekijöitä ulkomailta kun ne on halvempia ja samaan aikaan työpaikka pula koskettaa todella monia palkansaajia. Siihen päälle mielenterveystyön alasajo, joka huomataan ikävinä tapahtumina ja poliisin sekä terveydenhuollon leikkaukset. Mutta, pitäähän meidän Suomen porvareita elättää, eikö vain?

Joten, vanhemmuus, kaikkein epäarvostetuin työ, huomaa todellakin, miten parempituloiset eivät ymmärrä tuon taivaallista mistään mitä normaali työntekijän elämä on. Ei todellakaan. Sen huomaa vuokranantajien sivustoilta hyvin. 

Miksi siis minulla on lapsia ja ihan tarkoituksella kaikki tehnyt. No, koska minä en välitä siitä onko minulla rahaa. Joten kohdallani päätös on ollut helppo, minä voin olla syömättä, jotta lapsillani on ruokaa, ei ole ongelma. Ja siksi, koska olen yksi niistä korkeasti koulutetuista, jotka voisi olla niitä hyväosaisia porvareita, jos tahtoisin näin. Mutta, olen vähän mitä olen, rakastan lapsiani ja heidän kanssaan olemista. Rakastan omaa elämääni ja tämä on paras työ mitä olen koskaan tehnyt oman alani lisäksi. Rakastan myös omaa työtäni, mitä teen, en malta odottaa, että pääsen taas sorvin äärelle. 

Mutta, miettikää mielessänne, miksi ei vanhempi, joka on kotona voisi myös saada työkokemusta kerrytettyä ja eläkettä siitä kun on kotona, sekin on työtä. Miettikää, siitä olisi etua ehkä siihen syntyvyyteen jos vanhemmuutta tuettaisiin rahallisesti ja arvostettaisiin enemmän.