Tuuri juoppo

"Joskus se, ettet saa mitä haluat, on upea onnenpotku."

- Dalai Lama 

Elämässäni on ollut hyvin monta sellaista hetkeä, jolloin on tuntunut, että luoja ei ole ollut läsnä tai auttanut. Kuten olen kertonut, sanoin mummolleni, että en rukoile enää koskaan. Se oli silloin kun vanhempani erosivat. Silti, vaikka toivoin kovasti, että he eivät eroa niin samalla tiesin miten tulisi käymään.  Usein näitä aavistuksia tulee paljon ja melkein joka asiasta. Vaikka toivoin asiat toisenlaisiksi niin ne tapahtuivat silti. Se on sellainen tunne, joka tulee kun jotain tapahtuu. Äidilläni on ollut sama "kyky" aavistaa asioita. Olen aika usein ns. pahanilman lintu, sillä tulee sen tunne, että jotain tapahtuu tai sellainen, että jokin ihminen on tietynlainen. En osaa sitä selittää. Ja tiedän, kuulosta hullulta, näitä "aavistuksia" on minulla ollut turhan monta, jotka aina menneet kuten olin sen asian nähnyt. Sille on tieteellinenkin selitys, on tutkittu, että ihmiset, keillä on ollut epävakaa lapsuus ja elämä ovat joutuneet kehittämään selviytymisvaiston. Se on sellainen vaisto, jonka avulla lapsi tarkkailee vanhempiaan/ympäristöään, että pystyy pysymään elossa. Sellaiset ihmiset osaavat lukea tilanteita ja ihmisiä todella hyvin. Heidän on ollut pakko oppia se kyky. Ja ne ketkä on kokeneet saman kuin minä, tietävät mistä puhun. 

Joskus sellainen asia, joka nyt tuntuu huonolta tuurilta osoittautuu lopulta onnen potkuksi, sillä itselleni on käynyt aina lopulta hyvin ja on tapahtunut ne asiat, jotka on parempia kuin osasin edes odottaa. Aina on jokin suunta ja tarkoitus asioilla, jos vain osaa nähdä metsän puilta.

Tiesin myös heti alkuunsa, että miten ensimmäinen liittoni tulee menemään, minulla oli siitäkin tietty tunne. Jo ennen sitä kun näin millainen hän todellisuudessa oli. Mutta, koetin väkisin vain saada perheen. Kuulua johonkin. Se väkisin yrittäminen ei ole hyväksi, lopulta sitä satuttaa muita ympärillään olevia. On eriasia koettaa tavoitella unelmiaan, mutta pitäisi muistaa luottaa intuitioon. 

Oletteko koskaan kuulleet sellaista tarinaa sammakosta joka laitettiin kiehuvaan veteen? Sellainen sammakko, joka heitetään kiehuvaan veteen koettaa sieltä hypätä pois, mutta sellainen sammakko joka laitetaan ensin kylmään veteen ja kun lämpöä nostetaan se sammakko tottuu siihen eikä ymmärtää hypätä pois ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä tarina kuvastaa hyvin sitä, mitä kotiväkivallan uhreille tapahtuu. Ei kukaan ole heti se pahin versio itsestään.

Sama on käynyt itselleni monta kertaa, kuten on sanonta, kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä. jääpuikko sulaa, siksi siihen ei totu. 

Ensimmäinen aviomieheni oli aluksi tuurijuoppo. Hän joi ensin kuten moni meistä nuorista, viikonloppuisin, mutta kun hän ei juonut hän oli todella kiukkuinen sen viikon. Sellainen, ettei mistään uskaltanut mitään sanoa, tuntui, että se vei koko hapen tilasta. Oli koko ajan ahdistava ja painostava tunnelma. Enkä ollut ainoa joka koki asian niin, lapselleni tilanne oli samanlainen. Esikoiseni sanoo minulle kyllä vastaan, joskus huutaa ja kiukkuaa. Vielä enemmän se tekee sitä Kimmolle, sille se sanoo paljon kaikenlaista. Isälleen ei, se johtuu siitä, että hän ei uskalla. Turvalliselle aikuiselle lapsi uskaltaa näyttää myös ne huonot tunteet. Se ei ole arvostuksen puutetta vaan luottamus siitä, jos lapsi kiukuttelee hän tietää ettei vanhempi häntä hylkää tai satuta. Samoten sisarusten riitely, ihan normaalia käytöstä sekin. Tai jos lapsi kaataa mehua pöydälle, siitä näkee miten lapsi elää kotonaan, onko häntä rangaistu vahingoista. Olen nähnyt hyvin monta sellaista lasta, jotka ovat omien lapsieni kavereita, jotka säikähtävät jos tapahtuu vahinko. Minä lohdutan aina, että meillä saa sattua vahinkoja ja se on ok, sitten me vaan korjataan tilanne. Joten, lapsista voi lukea tiettyjä asioita. Lapsen ei pidä olla kiltti ja täysin hajuton ja mauton. Kaikki tunteet kuuluvat sen lapsen elämään ja meidän aikuisten tulee vain ottaa ne vastaan eikä reagoida suuttumalla. Tai jos suuttuu ja menettää maltin, tulee asia selittää lapselle ja pahoitella huonoa käytöstä. Sillä lapset oppivat tunnetaidot mm. vanhemmiltaan.

Joten, elimme munankuorilla. Kunnes hän alkoi katoamaan viikoksi. Hän sanoi aina, että tekee sen sen takia, ettei lapset näe, joka oli melkoinen selitys, mutta sillä hetkellä olin siitä iloinen, ettei hän juonut kotona. Ainakaan vielä. Hän saattoi sanoa menevänsä veljensä kanssa kalaan, mutta sinä iltana ei kuulunutkaan takaisi. Meni viikko ennen kun hän tuli takaisin ja oli juonut kaikki rahamme. Vaikka rukoilin häntä palaamaan. Kun odotin toista lastani, hän katosi silloinkin. Meni vain käymään kaupalla, muttei palannut. Kävin töissä, hoidin esikoista ja olin raskaana, se raskaus oli vielä riskiraskaus. Koko yhdessäolomme aikana hän oli tehnyt töitä vain muutaman vuoden, muutoin hän ei ollut töissä. Ja lopulta ei edes pystynyt juomisen takia pitämään työpaikkaa. Hän ei suostunut tulemaan kotiin, kun hänelle soitti nainen vastasi ja nauroi minulle. Sanoi hulluksi ja että jätä rauhaan. Silloin ex mieheni veli tuli käymään ja olemaan apuna. Hän on siinä mielessä hyvä tyyppi, että hänellä on tunteet, ehkä liikaakin. Pidän hänestä paljon ja olen siitä surullinen monesti kun hänkin juo liikaa. Hänellä on samaan aikaan maailman ystävällisimmät silmät, mutta myös surullisimmat. Ja onhan hänelläkin päihteet vieneet paljon ja hän on tehnyt paljon sellaisia asioita joita katuu varmasti. Hänkään ei tietyssä humalan pisteessä ole rauhallisin tyyppi. Lopulta viikon juomisen jälkeen ex mieheni palasi vain, koska äitini soitti ja sanoi, että nyt hän soittaa sosiaalitoimelle, sillä minä olin ihan loppu ja jälleen kaikki rahat oli menneet juomiseen. 

Monesti tuntui kun hän lähti juomaan, että hän muuttui entistä tunnekylmemmäksi. Hän on todella kylmä ihminen jo muutenkin. Meni kauan itselläni tajuta, ettei tuo ihminen tunne juurikaan mitään, me kaikki olemme todellisuudessa uhrattavissa. Hän hoitaa asiansa mekaanisesti ja monesti se aiheuttaa monessa mielipahaa, kuten esikoisessani. Esikoiseni yritti aikansa olla hyvä lapsi ja toivoi pitkään, että kelpaa, muttei koskaan käynyt niin. Hän sanoo, ettei hänellä ole isää tai jos joku luulee Kimmoa hänen isäksi ei hän sitä kiellä. Eniten esikoiseni pelkäsi pitkään suljettuja ovia, sillä hänen isällään oli tapana laittaa huoneeseen ja ottaa ovenkahvat pois, ettei lapset häiritse. Meni pitkään, että se pelko meni pois.

Vaikka koetin tehdä elämästä normaalia, silti pelko aina toisen kalareissuista oli läsnä. En voinut koskaan luottaa. Nykyinen mieheni juo korkeitaan kaksi kaljaa ja hän tulee aina kotiin. Minä luotan häneen siinä asiassa täysin. Hän ei koskaan jättäisi yksin lasten kanssa eikä valahtelisi siitä. Se on ollut helpottavaa ja parantanut minua paljon. Meni pitkään ymmärtää se asia itse ja työntää pelot sen asian suhteen pois. 

Ex mieheni aloitti viikonlopuista, koetti pitää asiat kasassa, mutta karkasi juomaan viikoiksi, oli ns. tuuri juoppo ja lopulta hän joi koko ajan joka päivä. Muistan sen päivän kun hän meni hoitoon. Se oli viimeinen kerta kun autoin häntä. Oli ilta ja tuli puhelu, että hänellä ei ole kenkiä ja on joutunut tappeluun, voinko viedä hänet veljensä asunnolle. Sanoin vieväni, kun lähdin, sanoin Kimmolle, että tämä on sitten viimeinen kerta kun autan sitä. Hän nousi auton kyytiin ja vein hänet veljensä luokse, satoi vettä ja sanon hänelle, että tämä on viimeinen kerta. Jos et mene hoitoon, menetät lapsesi ja kaiken. Jätin hänet pihalle seisomaan ja kun ajoin pois, huomasin hänen seisovan vieläkin sateessa. Se oli viimeinen kerta. Lopulta hän meni hoitoon, isänpäivänä otin hänet kyytiin, jotta sai viettää aikaa lasten kanssa. Vein heidät mäkkäriin ja siitä leikkipuistoon. Ostin lasten pyynnöstä hänelle laitokseen karkkia ja Roope Ankan sekä teimme kortin, parane pian iskä. Koetin kyllä pitää lasten ja isän suhdetta yllä, mutta lopulta kävi mitä kävi. Jos joku miettii miksi tein niin, no, kuten olen sanonut, olen tyhmä. Tein se lasten takia, sillä heille hän oli tärkeä. En voi myöskään koskaan vihata ex miestäni, sillä lapsessani on puolet häntä. En voisi vihata mitään sellaista, koska rakastan lapsiani yli kaiken. Totta kai vikaa on myös minussakin monessa suhteessa, joten parempia ihmisiä olemme eripaikoissa.