Tutkimus

"Totisesti: tuomiopäivänä meiltä ei kysytä mitä me olemme lukeneet, vaan mitä olemme tehneet, eikä mitä olemme puhuneet, vaan kuinka hyvin olemme eläneet." 

- Tuomas Kempiläinen

Tiedän paljon siitä mitä meistä on puhuttu. Minulle on sanottu, että älä lue niitä tai anna niiden asioiden vaan olla. Mutta, se on minulle vaikeaa.

Katsokaas, kun minä olen ihminen, joka on koettanut opetella pois musta-valkoisesta ajattelutavasta. Se tarkoittaa sitä, että jos sinä sanot minulle, että klo.15.00 tapahtuu asia x, minä otan sen kirjaimellisesti. Jos et toteuta asiaa x, minä olen todella jyrkkä sen asian suhteen. Jos sen voin kauniisti ilmaista. Varsinkin lapsena otin kaiken kirjaimellisesti, joten usein minulle naurettiin senkin takia. En siis hahmottanut sitä mikä saattoi olla vaikka jonkinlainen vitsi, nykyisin koetan ajatella asian loogisesti ja sitten vetää päätelmiä. Jos poliisi sanoo keksi palon syy, minähän aloin keksiä niitä montakin, miksi talo olisi voinut palaa, mutta faktaa se ei asiasta tee. 

Olen myös todella tarkka kaikesta. Siksi olenkin hyvä työssäni, sillä olen todella tarkka ja huomaan asioita helposti, sellaisia pieniä juttuja, joita moni ei huomaa. Minun entinen työnantajani sanoi kerran, että parempi kun olet meillä töissä etkä tarkastajana. Jos joku asia jää vaivaamaan, se vaivaa niin kauan kun se on 100 prosenttisesti varmasti näin. 

Sen minä tiedän varmaksi, meidän talossa nukuttiin ja sen, että emme ole tehneet mitään. Toisin kuin ihmiset väittävät. Se miksi se vituttaa, on se, että se oli meidän rakas koti ja te irvailette siitä. Eikö teitä edes hävetä hyppiä meidän kuolleiden unelmien päällä. Syyttää asioista mitä emme ole tehneet. Tiedättekö millainen helvetti se oli meille. Ensin menee kaikki, sitten muut syyttää ja tuomitsee sen jälkeen laitetaan vastuuseen asioista mitkä ei pidä paikkansa. Tiedättekö miten avuton se olo on siinä tilanteessa? Miksi ei saatu vain jatkaa meidän elämää ja koettaa kerätä elämän sirpaleita, miksi siitä piti tehdä tämmöinen maanpäällinen helvetti meille. Vaikka ette minua uskoisi, tiedän kyllä mitä olen tehnyt ja mitä en. Ainakaan se en ole minä, joka helvettiin joutuu, jos voin jotain positiivista asiasta keksiä. 

Olen vasta pystynyt nyt katsomaan noita talon kuvia, en myöskään voinut lukea kuulemisia, en voi vieläkään. Jos kävisin niitä läpi, palaan siihen samaan ahdistukseen ja itkuun mitä silloin oli. Tuomarin oli vaikea tajuta, miksi en lukenut koskaan niitä pöytäkirjoja vaan laitoin nimeni alle. En voinut, sillä oma pääni ei sellaista kestäisi. Minä tiedän omat rajani, joten en ala niitä turhaan venyttämään. En halua palata siihen aikaan ollenkaan, haluan vain jatkaa elämääni. Ehkä aikanaan minä palaan siihen, mutta en yksin vaan ammattilaisen kanssa.

Olen katsonut siis näitä kuvia ja minä en ymmärrä, palon lähtökohdaksi on merkitty lattia, mutta lattian läpi se ei ole palanut. Sieltä olisi pitänyt palon mennä siis seinän rakenteisiin, mutta miten. Sähköraportin ainoa oikea väite oli LED lamppu, joka muuten sijaitsi siinä kohtaa missä se lämpäre on. Siinä vieressä olivat muuten ne roskikset, jotka eivät edes palaneet. Ajattelin lukea vähän lisää fysiikkaa, sillä jokin asia minun mielestäni ei fysiikanlakien mukaan mene kuten pitäisi. Pyysin oikeasti yhtä ystävääni opettamaan minulle syventävämmin fysiikkaa. 

Jos kyse on lämpövaikutuksesta, mitä tiedän aiheesta, sen olisi pitänyt vaikuttaa kokonaisvaltaisesti roskapusseihin, eikä vain päällisosiin. Mutta, poliisi tiesi kertoa, että se on kyllä lämpövaikutus, mutta pitäneen minun vähän siis opiskella aihetta lisää. Tosin tämä samainen poliisi havaitsi sulanutta muovia siinä roskien päällä.

Seinä mikä oli ensin tulessa oli se, joka oli talon ja kuistin välissä, joten miten se kytevänä lähtenyt palo merkitystä kohdasta meni siihen seinään, ilman, että kukaan sitä huomasi. Rakenteiden kautta kuvien mukaan ei ainakaan. Joten jään pohtimaan kuinka se on mahdollista. Miksi palo ei mennyt hiilipussista alas lattianrakenteiden läpi? Ja se palokohta, siinä oli iso lelulaatikko, jossa oli paristoilla toimivia leluja ja vanhoja puhelimia. Mutta, niistä ei muka ole jälkeäkään, vaikka ne olivat siinä. Tämänhän poliisi myös tiesi, mitä laatikko sisälsi, mutta syyttäjä piti sitä täysin mahdottomana. Olen pakannut itse sen laatikon lasteni kanssa, joten tiedän mitä siellä oli. Se oli korkea iso pahvilaatikko.

Se lelulaatikko oli sellainen, mikä oli ollut 1,5 kk ulkona kontissa odottamassa muuttoa. Äitini ja hänen miesystävänsä toivat sen laatikon siihen eteiseen edellisenä päivänä. Se oli viimeisimpiä muuttolaatikoita mitä emme purkaneet. Ajattelin, että puran sen seuraavana päivänä, sillä lapset jo nukkuivat. Olimme 5.1 saaneet kaiken muun paikoilleen, kaikki vaatteet vaatehuoneeseen ja lastenhuoneiden sisustuksen kuntoon. 

Edelleen mietin sitäkin, miksi paloraportti ei vastaa poliisin tutkimuksia. Miten kahdella eri toimialla voi olla niin eriävät mielipiteet. Oikeudessa minä yllätyin, että asia on näin, sillä en tiennyt sitä aiemmin. Tämä henkilö, joka todisti oli kuulemma puhunut minun kanssani palon aikana, miksi minä en muista häntä. Anteeksi, tämä ei ole henkilökohtaista. En vain muista puhuneeni palolaitoksen väelle. En tunnistanut ketään, ihan kuin olisin ensimmäistä kertaa nähnyt teidät. Kaikki he olivat oikeudessa. Kiitos kuitenkin vielä kerran, kun yrititte parhaanne palon aikana. 

Eniten minua vaivaa se, etten muista. Kaikki päivät on menneet sekaisin. Toisekseen, mietin monesti, miksi poliisi ei koskaan huomioinut kuitteja Shelliltä, Prismasta taikka Matkuksesta. Syyttäjä kuvaili, että olin tehnyt tulet päivällä. Mutta, en ollut päivällä kotona. Tarkistin tämän itse keskusteluiden ja tiliotteen perusteella. Olin ostamassa lahjakorttia Matkuksesta, siitä menimme Shellille ostaman kahvit. Ihan en ole varma olinko itsekin Prismassa illalla. Kimmo ainakin oli, hän osti 70 € ruokaa 5.1 klo.20.00. 

Muistan kuitenkin laittaneeni iltapalaa lapsille, siivosin keittiön ja laitoin tiskit. Nostin tuolit pöydälle, jotta robotti-imuri pääsi siellä pyörimään. Sitten nukutin meidän keskimmäisen pojan meidän huoneeseen. Laitoin muuttokamoja. Laitoin ensin niitä vaatteita yläkerrassa. Menin alas ja purin armeijakassissa olleet lääkkeet ym paristot. Heitin pois roskikseen lääkkeitä mitä ei käytetty (tiedän ettei saisi) ja muuta sälää. Ne löytyi niistä roskiksista mitkä oli vedetty ulos kun palo alkoi. Menin sohvalle, juttelin ystäväni kanssa ja katsoin FRII kanavalta murhajuttua. Odotin, että pääsee saunaan. Joten, mitä minä en huomaa? Mitä minä en muista? 

Olen käynyt tämän asian tuhansia kertoja läpi. Jotkut asiat menevät sekaisin toisiin päiviin. Mutta, kauppareissut voi todentaa, sillä ne näkyy kyllä tiliotteista. Ja eräs nainen oli löytänyt minun pankkikorttini Matkuksen pihasta muutama päivä palon jälkeen. Olin sen tiputtanut juurikin sinä päivänä, kun kävin ostamassa kummi tytölle sen lahjakortin Normalista. Hän palautti sen minulle, mutta olin jo tilannut uuden. Kiitos hänelle  kuitenkin asiasta. 

Jos palo lähti tuhkista, haluan siitä konkreettiset todisteet ja selityksen miten se on mahdollista. Jos asia on näin, sitten se on ja sillä hyvä. Mutta, jos ei niin mikä sen aiheutti? Pitääkö minun pelätä, että joku oikeasti koetti polttaa meidät elävältä. Tosin, sytytysnesteitä ei sieltä ole löytynyt. Haluaisin myös sellaisen sähköraportin, jonka olisi tehnyt ammattilainen eikä "arvailen mies", joka ei ottanut faktoja huomioon tutkiessaan niitä. Siellä on paljon kuvia ja useita todistajia siitä miten sähköt siellä menivät, se ei ole arvailua, kuten se raportti on. 

Kirjoitan tänne ja joo, sen kun jatkatte meidän maahan polkemista jos parempaakaan tekemistä ei ole. Uskokaa tai älkää se on se ja sama, te vastaatte joka tapauksessa sitten jokaisesta sanastanne täysin. Muistakaa olla täysin varmoja väitteistänne, sillä te tulette vielä kohtaamaan ne joku päivä henkilökohtaisesti.