Tasa-arvo

"Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys." 

- Minna Canth

Ihailen Minna Canthia, aikaansa edellä oleva nainen. Lujatahtoinen ja aikaansaava sekä kirjallisuuden/näytelmien saralla menestynyt henkilö. olen usein käynyt kotiseutumuseossa, missä on hänen jäämistöään. Todella  mielenkiintoinen paikka. Harmi, että se sijaitsee siellä minne en aio enää mennä kuin vain jos on pakko. 

Tasa-arvo miellettään usein miehen ja naisen väliseksi aiheeksi, mutta todellisuudessa sanana se kattaa paljon enemmän. Ja nykyisin emme voi enää luetella ihmisiä sukupuolen mukaan, kuten moni tämän asian tietääkin. Mutta, nyt en mene siihen aiheeseen ja jos voin vältellä loppuelämäni menemästä siihen aiheeseen montako sukupuolta on olemassa, niin teen näin. Se on aihe, missä kukaan ei koskaan voi olla tyytyväinen ja aiheuttaa turhaa mielipahaa. Totean vain, jokaisella on oikeus olla olemassa sellaisenaan kuin on. 

Tasa-arvo kysymys kattaa sukupuolen lisäksi, rodun, tausta, iän, vamman ym. Ei ole vain tiettyä asiaa mitä tämä kysymys koskee. Voimme tehdä monesta asiasta tasa-arvokysymyksen jos näin tahdomme. 

Koska olen nainen, luonnollisesti minä olen kohdannut monenlaista, varsinkin ollessani armeijassa ja yleisesti mielletyissä ns. miesten aloilla. Esimerkiksi, monesti armeija on ikuisuus kysymys, kuulen monesti seuraavanlaisia argumentteja: "naiset synnyttää miksi niiden pitäs mennä armeijaan" "miksi vain miehet pakotetaan armeijaan, sitten kun naisetkin menee sinne niin on tasa-arvo" "niin kauan kun naiset ei tee miesten töitä niiden pitäs olla hiljaa" "niin kauan ku miehet ei hoida kotia niiden pitäs olla hiljaa" tätä voi siis jatkaa vaikka kuinka pitkään. Aina lähdetään asenteella jossa verrataan suoraan toinen toisiimme jonkin tietyn ominaisuuden perusteella. 

Mitä siis olen naisena kohdannut, jos siis arvioimme puhtaasti sukupuolen perusteella, ei henkilönä. No, kun olin armeijassa, eräs nainen valitti väsymystään, johon miespuolinen joukkuetoverimme sanoi, etä mitä valitat, sä oot tullu tänne vapaaehtoisena. Johon puutuin sen verta, että vaikka olet vapaaehtoinen se vapaaehtoisuus loppuu reilun 40 päivän kuluttua palvelukseen astumisen jälkeen, toisekseen vaikka olisi vapaa-ehtoinen, olemme ihmisiä joita myös väsyttää.

Kuulin monesti ihmettelyä armeijassa siitä, kuka on lapseni kanssa kun olin palveluksessa, automaattisesti ihmiset ajattelivat, että lapseni on äidilläni. Vastasin siihen, miten luulet että lisäännyn, kyllä lapsella on myös isä. Ihmettelin myös sitä, mikä haloo siitä tuli uutisissa, sillä meidän komppaniassa oli monta miestä keillä oli lapsi, miksi heistä ei tehty uutisjuttua? Armeijassa myös eräs vääpeli kertoi minulle, että naisia ei haluta johtajiksi kun niiden paikat ei kestä, kuitenkin SPOL au:ssa oli mies, kellä oli myös polvi rikki. Armeijassa vartiostossa ei saanut naiset nukkua vaan meidän piti juosta komppaniasta vartiostoon, mutta kun olimme harjoituksissa nukuimme kaikki samassa teltassa.  

Niin sanotuilla miesten aloilla olen kuullut seuraavaa: "missä näet itsesi viiden vuoden päästä" vastaan: työnjohtajana, firman johtaja sanoo: "mutta, ei naisia haluta työnjohtajiksi vaan suunnitteluun, olet valinnut todella vaikean tien". Tosin hän puhui kyllä totta, työnjohtajana oleminen ei ole helpointa naisena. Mutta, tykkään työstä, joten olen sopeutunut. Toisinaan kärsin siitä, että olen saanut lapsia näin monta. Sillä, minulta puuttuu sama työkokemus kuin monella muulla ikäiselläni on. Joten, jos haluat perheenlisäystä varaudu siihen, että se tekee ison aukon kokemukseen, jolloin työllistyminen on vaikeaa. 

Osa ei pidä kotona lastenkasvattamista työnä, vaikka tämä on satakertaa vaikeampaa ja rankempaa kuin työmaalla oleminen. Voin sanoa näin, sillä aloitin urani montunpohjalta ja kokemusta on kummastakin, niin lapiohommista kuin lasten kasvatuksesta. Toisinaan kohtaan tätä, että mies, joka on pärjännyt heikosti koulussa eikä ollut kiinnostunut lainkaan alasta sai heti töitä kun valmistui 7 vuoden jälkeen AMK: sta tai eräs mies joka valmistui 10 vuoden päästä aloitettuaan AMK:n. Voin melkein vannoa, ettei heillä työkokemustakaan juurikaan ollut. Toisin kuin ne naiset ketkä olivat koulussa kiitettävän oppilaita ja valmistuivat ajoissa, suurin osa tekee muuta työtä, sillä he eivät saa yrityksistä huolimatta työpaikkaa. 

Myös palkkaneuvotteluissa nainen jää usein alakynteen, vertaan monesti palkkoja ja usein on niin, että pidemmän korren vetää kyllä mies. Usein mennään hyväjätkä ajatuksella kun annetaan suosituksia jostain ihmisestä. Mutta, siinä tule firman typeryys minulle esiin, jos minulla olisi oma yritys ottaisin sen ihmisen töihin, joka on hyvä, en sitä joka on hyvä tyyppi. Minua ei yrityksen pyörittäjä kiinnosta se, kuinka kiva tai hyvä typpi joku on, minua kiinnostaisi tulos ja se miten aktiivinen toinen on. Toki ryhmätyöskentely ja sosiaalisuus on tärkeää, mutta sitä voi opetella. Laiska ihminen sekä huono asenne, sitä ei saa pois vaikka tahtoisi. 

Eli, olen nähnyt paljon kaikenlaista, myös sitä vähättelyä naisena. Mutta, siinä ei ole kyse tasa-arvosta vaan tuo on silkka asennevamma. Tasa-arvo on mielestäni sitä, että jokainen henkilö punnitaan sen oman potentiaalin mukaan. Kokemuskaan ei kerro sitä, miten hyvä joku on. Olen entisessä työssäni kohdannut nuoria, joissa on potentiaalia todella paljon. Kun heidän työnsä loppui firmassa, sanoin monesti, että kirjoitan milloin vain suositukset, sillä toivoin kovasti heidän työllistyvän. Minulta on kysytty monesti vielä virkani loputtua töitä ja suosituksia. On aina mukava kuulla entisistä työntekijöistä ja lämmittää sydäntä se, että tukeudutaan vieläkin ja kysytään rohkeasti. 

Tasa-arvon pitäisi olla sitä, että me ihmiset arvostamme sen toisen henkilön panosta omalla elämänsaralla ja palkkio määritellään sen mukaan miten raskas jokin työ on. Se on nimenomaan arvostusta, ei sitä vastakkainasettelua. Vaikka minä en tee töitä tietyllä alalla, arvostan heidän panostaan yhteiskunnassa. En katso onko joku mies tai nainen, sillä ei ole merkitystä, parempi, että jokainen tekee sitä missä on hyvä, työhön tai sukupuoleen katsomatta. Se on sitä, että meitä arvostetaan tasapuolisesti, se ei ole vastakkainasettelua. Se on myös sitä, että jokaisella on samat oikeudet tässä elämässä, kuuluit sitten mihinkä "ryhmään" tahansa. Myös lapsille on oikeudet, joita yllättävän usein me aikuiset rikomme. Lapset eivät voi ostaa päihteitä ym, mutta he ovat saman arvoisia kuin me aikuiset. Usein aikuiset kohtelevat lapsia kuin alempiarvoisia. Ei, heitä pitää opettaa ja vaalia, ei eritellä jonkun arvoiseksi. 

Tiesittekö, että feminismi ei ollut sellainen liike alun perin, joka kohkasi vain naistenoikeuksista, se oli liike joka halusi edistää kaikkien oikeuksia. Ajan kanssa tästä on tullut monelle haukkumasana ja perusidea on kadonnut. Moni on ääripäässä ja asioista on tehty juupas eipäs väittelyä. Se on mielestäni typerää. Mutta, kuten aiemmin kerroin, yksi tapa hallita ihmisiä on hajoita ja hallitse taktiikka. Mitä enemmän ihmiset ovat vastakkain ja omissa ryhmissään, sitä helpompaa on valtaa ylläpitävän päästä omaan tavoitteeseen.

Suvussani on todella vahvoja naisia, ihailen sukuni naisia todella paljon. He ovat sitä mitä ovat ja antaneet minunkin kasvaa sellaiseksi kuin olen ja tukeneet siinä aina. Miehillä ei ole sinällään suurta vaikutusta ollut siihen mitä olen nykyään. Jos asettelemme tätä asiaa näin. Esimerkiksi, sukunimemme ei ole isältä, vaan äidiltäni, joka sai sen toki omalta isältään, mutta hänen isänsä sai sen äidiltään. Joka puolestaan oli sen saanut omalta isältään. Eli kyllä, sukunimet tulevat pitkälti mieheltä. Mutta, aikoinaan aiheutin sukunimelläni hämmennystä, sillä moni ei uskonut, että se ei ole isäni sukunimi. Nyt historia toistaa itseään.

Myös äitini oli aikoinaan monelle omituinen henkilö, sillä hän ei ollut perinteistä äiti tyyppiä, hän tavoitteli unelmaansa vaikka oli äiti. Hän ei ollut perinteinen nainen, eli sanoi suoraan isälleni, että miehet osaa kyllä myös siivota. Kun taas isäni on hyvin perinteitä kannattava mies, olen sen takia pettymys, sillä päädyin ns. miesvaltaiselle alalle enkä osaa kunnolla niitä naisten töitä hänen mielestään. Olen siis pettymys sen takia kun en ole tarpeeksi nainen ja hän syyttää siitä äitiäni. Kuulin tätä koko lapsuuteni ja aikuisuuteni. Hänen mielestään minulle olisi pitänyt hänen naisystävän opettaa leipomista ja neulomista, sillä äitini teki huono työtä. Tosin, äitini kasvatti naisen, joka uskaltaa toteuttaa itseään ja saavutella unelmiaan. Joten mielestäni hän ei tehnyt huonoa työtä. 

Mutta, niin tai näin, tuskin voimme koskaan saavuttaa tasa-arvoa, sillä ihmiset tahtovat vain valita puolensa ja ajaa omaa ideologiaa läpi, kunnioittamatta toisten päätöstä elää omaa elämäänsä katsomallaan tavalla. En koskaan ymmärrä, miksi pitää riidellä, asiat voisi sopia todellisuudessa yhdessä jos tahtoisimme näin.