Syytetty/syyllinen

"Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven." Sanathan tulivat Jeesuksen huulilta fariseuksille tilanteessa, missä aviorikoksesta tavattu nainen oltiin raahattu näyttävästi Jeesuksen eteen."

- Raamattu

 Nämä kirjoitukset ovat itselleni sellaisia, joissa käyn elämääni läpi ja sitä mikä meni pieleen. Jos joku saa tästä itselleen jotain positiivista, tämä on silloin kannattava prosessi. En kaipaa sääliä enkä sitä täällä hae. Todella monet läheiseni ovat olleet jopa järkyttyneitä tietyistä asioista ja tunteneet avuttomuutta. Mutta, tämä ei ole sellainen asia, minkä tarkoitus on syyllistää ketään. Tämä on minun elämäni ja toivon, että voisin jotenkin auttaa tällä muita. Että siitä oli jotain hyötyä kärsiä tässä elämässä. Kysyin mieheltäni tässä taannoin, miksi hän on yleensä vain hiljaa luettuaan tekstejäni. Hän viimein suostui kertomaan, että nämä ovat vaikeaa luettavaa. 

Tämä on itsellenikin vaikeaa, mutta välttämätöntä. Koska minä en ole ainoa ja monet muutkin jotka kärsivät kärsivät hiljaa yksin, pahimmassa tapauksessa heistä tulee osa tilastoja, silloin he ovat vain lukuja. Ihmiset eivät ymmärrä tai eivät edes halua ymmärtää. Ihmisistä on tullut todella julmia ja apua tarvitsevat jätetään yksin. Nämä ihmiset eivät ole vain lukuja kaikki ne on oikeita ihmisiä, joilla oli oikea elämä, haaveet ja tunteet. Vaikkakin, tuskin tällä on mitään merkitystä, mutta minä olen oikea ihminen, en nimimerkki enkä lehtijuttu. Olen oikea ihminen, jolla on myös oikeus elää. 

 En puhunut näistä oikeastaan muualla kuin terapiassa. Siellä ne asiat olivat vielä raadollisempia kuin mitä tänne kirjoitan. Paikka missä hajosin joka kerta. Ja nyt kohtaan sen, että olisi varmaan pitänyt luottaa siihen, että joku auttaisi turvaan ja ymmärtäisi. 

Synnitön en ole minäkään, varastin teininä Tiimarista hajupyyhekumin, sitten teininä kaveri koetti varastaa hiusvärin. Vartija näki sen aikeen ja sanoi, jos kävelette tuosta ovesta ulos, jäätte takuulla kiinni. Kaverini jätti aikeensa sillä kertaa, minä ostin julisteen. Tosin, seuraavana päivänä kaverini ei tullut kouluun, kuulin, että hän oli varastanut sen värin sinä aamuna ja jäänyt kiinni. Hän joutui suoraan laitokseen. Ei pelkästään sen takia, mutta se oli viimeinen niitti sijaisperheelle.

Olen valehdellut lapsena, olen myös potkaissut yhtä roskista ja se meni rikki niin, että roskat lensivät huitsin nevadaan. Siivosin kyllä ne roskat sen jälkeen. Olen myös säätänyt rannekelloani niin, ettei isäpuoleni voisi huutaa niin paljoa kun olin ulkona pidempään kuin sain olla. Varastin äitini taskusta kolikoita. Kerran otin salaa viiniä viinipullosta ja laitpin tilalle mustaherukkamehua. Äitini ihmetteli kyllä, miten kunmassa se viini pystyi homehtumaan. Se mehu siinä seassa homehtui.
Olen myös salannut asioita, oolen nähnyt kun miespuolista ystävääni paritettiin. Silloin meinasi sen jengin porukka tulla minunkin ovelle uhoamaan kun käskin yhteisen kaverimme viedä heidän uhrinsa turvaan ja poliisin puheille. Tiedän paljon asioita, sellaisia joita minun ei pitäisi tietää.
Parkkeerasin auton kerran tienreunaan ja se oli väärässä paikkaa, sain siitä sakot. Olen nähnyt asioita ja olen kuullut asioita joita ei pitäisi. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet paljon kaikenlaista, enemmän tai vähemmän. Minä olen tehnyt syntiä, siinä missä moni muukin ihminen, eikä mikään tässä elämässä oikeuta tekojani. Ei kukaan voi oikeuttaa omia tekojaan millään. Et sinä, enkä minä.

Olin 19 vuotias kun sanoin eräälle ystävälleni, etten minä voi jatkaa näin, en halua olla osa sitä mihin suuntaan heidän elämänsä oli menossa. Muistan, kuinka eräs toinen kaveri huusi, ai menet naimisiin ja saat lapsia oletko sitten jotenkin parempi kuin me muut vai. Sanoin, että ei, en vain jaksa enää. Se oli viimeinen baari-iltamme ja sen jälkeen keskityin unelmaani olla hyvä äiti. Minä halusin perheen ja lapsia, se on ollut suurin unelmani aina. Joten se päätös lähteä porukoista oli välttämätön. Tiedän mihin se polku lopulta johti minne moni lähti lopulta. Tänä päivänä osa on kuollut ja monella pahoja päihdeongelmia taikka osa istuu vankilassa. 

Olen nähnyt ja itse kokenut osittain kuinka ihmisiä sen jälkeen kohdellaan jos tulee tuomio tai on tehnyt elämässään virheitä. Ja kyllä, nyt suurin osa siellä naamapunaisena sanoo kaikenlaista. Sepä tässä onkin, eilen näin kuinka mieheni mieltä painoi jokin asia, kysyin, mikä oli hätänä. Hän kertoi, kuinka eräs hänen pitkään tuntema ihminen sanoi, kuinka ollaan kamalia rikollisia ja kaikkea muuta. Ja kyllä, jos luet tätä, luin kaikki sinun viestisi ja ei, et todellakaan ole itsekkään sellainen mies mitä väität olevasi. Muista, että sinulla on myös salaisuutesi, olisitko niin synnitön muiden mielestä jos ne asiat tuotaisiin julki. 

Se mitä media kertoo ulos on aina vain hyvin pieni osa todellisuutta ja sekin mitä annetaan ulos on todella raflaavaa, eihän se muuten keräisi klikkejä ja otsikoita. Monesti ihmiset eivät ymmärrä sitä, että todellisuudessa tuomio perustuu oikeasti johonkin. Esimerkiksi, jos joku ei saa tuomiota sekin on perusteltu miksi ei sitä ole saanut tai jos joku saa tuomion ja se ei ole lainvoimainen ei ole sama asia kuin olisi jo tuomittu. 

Tänään törmäsin siihenkin asiaan, että ihmiset valittavat siitä, kun oikeudessa kuvatut syytetyt peittävät naamansa. Valitetaan siitä, miksi eivät näytä kasvojaan, pitäisi kuulemma näyttää sen takia, että koko maailma tunnistaa eikä pääse piiloon.

No mutta, oikeudessa olet vasta syytetty, et syyllinen. Ja vaikka tuomitaan, eikö sillä ihmisellä tuomion suorittamisen jälkeen ole enää ihmisoikeuksia? Toinen mitä ehdotettiin oli, että laitetaan jalkapuuhun kuten enne aikaa, no eikö sitten ole ihan sama kun saa syytteen olla pitämättä oikeudenkäyntiä, kun kerran kaikkien mielestä olet varmasti syyllinen vaikka ja mihinkä. Miksi siis pitää oikeudenkäyntejä. Moni puhuu,että vangithan kuluttaa vain verorahoja siellä lepokodissa (minä en ole tätä mieltä). Mitä teidän mielestä sitten pitäisi tehdä. Jotenkinhan sivistysvaltiossa asia pitää hoitaa, mutta kertokaa sitten mikä teidän mielestä olisi se tapa? 

Nykyajan jalkapuu on some, täällä ihmiset kyllä tekevät oman osansa syytetyille ja tuomituille. Ihminen ei ole muuttunut 1660 luvun jälkeen sitten yhtään. Mutta, ennen kuin alatte kivittää, muistakaa tämä asia, meistä harva on synnitön.
 
Tehkää lista kaikesta, ihan kaikesta mitä olette tehneet itse. Sen kun ajoit ylinopeutta, mietitkö silloin yhtään sitä, että olisit voinut sillä tavoin tappaa toisen ihmisen ja olla syytettynä oikeudessa? Tai kun joit ne muutamat kaljat ja veneilit tai ajoit sen jälkeen?  Olethan varma, että et ole koskaan pettänyt ketään ja aiheuttanut henkistä väkivaltaa sillä tavoin? Olethan varma, ettet kiusannut koulussa muita ja aiheuttanut toisen ihmisen itsemurhaa? Olethan varma, että et koskaan ole valehdellut ja aiheuttanut toiselle ihmiselle sillä tapaa vahinkoa? Voin jatkaa tätä listaa loputtomasti, mutta vaikka luulette olleenne niin paljon parempia ihmisiä kuin ne ketkä on tuomittu, ette näe koskaan omia syntejänne. Harva meistä on synnitön.

Sama kuin nämä nettikeskustelut, vaikka luulette olevanne niin nokkelia, totuus on se, kun halvennatte toista ihmistä, vaikka sitä rikollista, syyllistytte itse kunnianloukkaukseen. Joka muuten on rikos sekin, voi tätä ironiaa. 

Joten, kuten normaalissa sivistysvaltiossa, ensin tutkitaan -> syytetään -> tuomitaan -> valitetaan tuomiosta -> hovioikeus -> valitus -> korkein oikeus -> tuomio -> suoritetaan tuomio -> vapaudutaan. 

Eikä näin., kuten moni sanoo: tutkitaan, se on syyllinen välittömästi ja kun tuomio on suoritettu olet loppu ikäsi tuomittu ilman mahdollisuutta elämään tai ihmisoikeuksiin. 

Miksi meillä on oikeusjärjestelmä, joka oikeasti ihmisten mielestä tuomion suorittamisen jälkeen et ole ihminen. Ja kyllä, vankilassa on monenlaisia tuomittuja, mutta se ei ole meidän päätettävissä sen jälkeinen elämä. Totta, on ihmisiä jotka satuttavat muita ihmisiä, ihmisiä jotka vievät hengen toiselta ja ihmisiä jotka tekevät kamalia asioita lapsille. Lista on loputon ihmisten hirveyksistä. Rikollista toimintaa ei voi koskaan puolustella, enkä puolustele. Tiedän, että henkensä menettäneet menettivät paljon enemmän. Eivätkä he koskaan saa uutta mahdollisuutta elämässä, toisin kuin vangit ja se tuntuu epäreilulta. Tietenkään se ei ole oikein, mutta koska Suomessa on laki, joka antaa ihmisoikeudet kaikille, jopa syyllisille, on meidän toimittava niin tai muutettava systeemiä. 

Sitä ennen, jalkapuu ei ole vaihtoehto ja jokaisella on kuitenkin edelleen ne ihmisoikeudet. Ja kyllä, tämä kirjoitus varmasti ärsyttää monia. Mutta, on tarpeen muistuttaa, kansa ei ole se pyöveli, oikeus on se joka asian lopulta päättää. Muutoin voimme luopua sivistysvaltiosta ja siirtyä omankäden oikeuteen. Jos joku kaipaa ratkaisua, voisiko olla, että jos toimisimme ennaltaehkäisevästi, päihde ja rikollisuus sekä mielenterveyspuolella. Olisiko mahdollista, että se voisi vähentää näitä tapauksia. Ja entä jos antaisimme vankiloiden enemminkin kuntouttaa vankeja ´normaali elämään, he eivät olisi siellä montaa kertaa uudelleen? 

Entä jos me antaisimme ammattilaisten hoitaa nuo asiat eikä ulkopuolisena vedetä omia johtopäätöksiä kenestäkään lehtijuttujen perusteella. Lehdessä nähty henkilö ei ole sama asia kuin mitä se on. Myöskään mielenterveydestä, narsistisuudesta tai muustakaan ei voi sanoa minkään jutun perusteella, varsinkaan maaliko. 

Tosin lehdistö saisi liian vähän rahaa jos ei olisi juttuja joilla mässäillä. Monesti mietin sitäkin, kuinka se ei palvele uhria myöskään. Kamalia otsikoita ja kuvailua sekä mässäilyä raaoilla yksityiskohdilla, joka ei mielestäni kuulu kaikkien silmille, varsinkaan kun sillä halutaan tehdä vain rahaa. Tai lehtien otsikot, joissa on jo tuomittu, ennen kuin ihmistä edes on tuomittu.

Ja anteeksianto, te ette koskaan voi kuvitella, miten monelle olen joutunut antamaan anteeksi. En koskaan tehnyt sitä heidän takiaan, tein sen itseni takia, en halua, että viha syö minua sisältä päin. 

Mutta, heitä se ensimmäinen kivi meitä kohti, mikäli oikeasti olet täysin synnitön.