Pojista miehiksi

"Oikea kasvatus ei pyri raivaamaan pois vaikeuksia ja esteitä lasten tieltä, vaan auttaa heitä omin voimin voittamaan väistämättömät vaikeudet." - saksalainen filosofi, psykologi ja sosiaalikriitikko --

-Richard Müller-Freienfels

Kuten tiedätte, en ole lastenkasvatuksen koulutettu ammattilainen. Mutta, olen kasvattanut omia lapsiani sekä pitänyt huolen myös muiden lapsista. Pidän tästä hyvin paljon, lapset ovat todella mahtavia tyyppejä. Totta kai on huonompiakin päiviä, mutta lasten kanssa se huono hetki ei kestä kuitenkaan ikuisuutta. Lapset ovat sellaisia, jotka elävät hyvin hetkessä. 

Kasvattajana olen tehnyt varmasti miljoona virhettä. Mutta, yksi asia on ollut minulle aina varma juttu, meillä lapset ovat kaikki samalla viivalla, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Kannustan, opetan ja lohdutan jokaista samalla tavalla, toki pitää huomioida persoonan omat piirteet ja taipumukset. Se mikä sopii toiselle lapselle ei sovi välttämättä toiselle. Kiinnostuksen kohteet on myös hyvin havaittavissa pienilläkin lapsilla. 

Meillä käytetään sanoja tyttö ja poika. Kyllä, voi kuulostaa vanhanaikaiselle, mutta en oikein ole oppinut käyttämään henkilö nimityksiä. Lapseni tuntevat itsensä ainakin tässä vaiheessa tytöiksi ja pojiksi. Jos he joskus päättävät toisin, tietenkin kunnioitan päätöstä. Enkä ala tätä asiaa tässä tämän enempää käymään läpi, sillä siitä jos mistä saa varmana sellaisen polemiikin aikaiseksi, joten parempi vain antaa asian olla omassa genressään. 

Katsoin erään suomalaisen poliitikon ( tai sellaiseksi haluavan ) videon, jossa hän sanoi, että pojat/miehet joutuu todennäköisemmin väkivallan kohteeksi, saavat huonompaa koulutusta ja joutuvat todennäköisemmin vankilaan jne. Olisin mielelläni tahtonut nähdä myös tilastot tästä, se olisi selventänyt hänen pointtiaan huomattavasti. Harmillisesti se jäi videoksi, jossa ei kuitenkaan nojata lukuihin, joista jokainen olisi asian voinut todeta. Enemmin siinä käytiin kiihkomielisesti vastakkainasettelua. Se on harmillista, sillä tämä ei ole kilpailu kenellä on paskempi elämä. Nämä ovat yhteiskunnallisia ongelmia, jotka tulisi tiedostaa koskemaan meitä kaikkia. Tämä ei ole mies nais asetelma, tämä on ihmisasetelma. 

On varmasti totta, että koulutus ym asiat voidaan jakaa siten, että naisilla on ns. paremmin asiat, mutta onko sittenkään? Voidaan olettaa tilastojen valossa mitä tahansa, mutta enhän minäkään ole tilastoissa mukana vaikka olenkin kokenut brutaalia väkivaltaa. Joten kysymys kuuluu, kuinka moni todellisuudessa miehistä ja naisista tippuvat pois tilastoista, koska asioista ei tiedetä. Miehet kokevat paljon myös väkivaltaa kotonaan puolisoidensa takia. Vallitseva ajatus on aina, että pojan pitää asia kestää kuin mies. Kun taas naisille on turvakoteja,  niitäkään ei ole paljoa. Puhutaan aina, että opetetaan pojat olemaan lyömättä naisia, kuinka moni teistä opettaa omat tyttärensä olemaan lyömättä omia miehiään tulevaisuudessa? Veikkaan, ettei kovinkaan moni. Jos nainen lyö, tuskin mies lyö takaisin ja jos aikoo estää lyönnin siitä tulee helposti "sinä hakkasit minut " efekti naisille, sillä on opetettu vakaasti, että mies ei saa lyödä eikä käydä käsiksi. Nykyinen ajatus on vieläkin sellainen, että miehen pitää vain olla nyrkkeilysäkki kun nainen lyö. Joten tilastot eivät pidä paikkansa, vaikka niitä tarkasteltaisiin. Ne antavat toki osviittaa.

Juttelin eilen todella mielenkiintoisen ja ihastuttavan uuden ystävän kanssa, kiitos keskustelusta. Sisällöllä ei ole väliä, mutta aina kun puhun uusien ihmisten kanssa minulle herää uusia ajatuksia. Siksi keskustelut muiden kanssa ovat parasta  mitä tiedän. 

Aloin miettimään keskustelun jälkeen miesten tapaa kommunikoida. Valtaosa miehistä eivät pysty kommunikoimaan kovinkaan laajasti. Osittain se johtuu genetiikasta, naiset jakavat asioitaan miehiä enemmän. Mutta, myös kulttuurista. On opetettu, että miehen tulisi kestää kaikki. Se alkaa jo lapsuudesta, "ei sattunut". Eli jos poika kaatuu se on ensimmäinen asia mitä vanhemmat sanovat pojilleen. Minä en, vihaan sitä, sillä miksi se ei satu niin poika lapseen kuin tyttöönkin? Totta helvetissä se sattuu. Tyhmiäkö sitä ollaan, kipureseptorit on itseasiassa pojilla jopa herkemmät. Kun ihmisen tuntemuksia vähätellään, sitä väkisin oppii, että omilla tunteilla ei ole väliä. 

Omat poikani ovat sellaisia, että kun jotain sattuu, ne tulee syliin ja lohdutan, puhallan pipin. Miehelleni sanoin kerran kun hän käytti sanaa "ei sattunut", että meidän talossa ei sitä käytetä. Meillä saa käydä kaikki tunteet läpi, hyvät ja huonot. Kun pojalla menee hermo, menen lapsen tasolle ja sanon, että kuules, minä autan sinua rauhoittumaan, ei tuo huutamalla ja räiskämällä etene. Sitten autan kun lapsi sen sallii. Eli, tunnetaitojen opettelua, varsinkin pojille ja kannustusta. 

Meidän poikamme leikkivät myös nukeilla, olen ostanut heille useamman vauvanuken ja he hoitavat niitä mielellään. Se ei ole akkamaista vaan yksinkertaisesti osa tunnetaitojen opettelua, toisesta huolen pitämistä ja sen opettelua. jos he toisinaan tahtovat kynsilakkaa kun tyttöjen kynnet lakataan laitan sitä heille myös, sillä silloin heidän isänsä laittaa sitä samalla. Siksi, koska haluamme näyttää lapsillemme sen, että ei ole mitään väärää siinnä asiassa. Heillä on hyvin lämpimät välit keskenään ja päivähoidossakin ovat sitä ihmetelleet, kuinka tiivis kolmikko tuo on. Totta kai he kinaavat, mutta eivät jatkuvaan. Ja tekevät kaikkea typerää, mutta siitä me opitaan. Pojat osaavat laittaa ruokaa ja siivota. Mutta, he ovat myös vahvoja sisältä ja ulkoa. He pitävät paljon autoista ja kaiken maailman vekottimista, minäkin pidän, vaikka olenkin nainen.

Meillä opetetaan aina, ettei ketään lyödä, toki puolustautua pitää osata lyönneiltä. Meillä opetetaan ettei ketään kiusata ja aina toveruutta sekä sisarusten yhteistä tiimiytymistä. Olen todella ylpeä lapsistani. 

Opetin myös omalle miehelleni, ettei kukaan saa häntäkään lyödä. Hän on ollut suhteissa, joissa väkivaltaa on ollut niin henkisenä kuin fyysisenä. Olen opettanut, ettei ole sellaista syytä, miksi toinen saa lyödä, oli se sitten vaikka nainen. Mieheni on fyysisesti vahva ja lihaksikas vaikka onkin siro mieheksi. Hän ei kuitenkaan ole tappelupukari eikä viiletä 24/7 ympäri kyliä. Mutta, tarvittaessa hän osaa kyllä laittaa yhden jos toisenkin pakettiin. Kodin turvaaminen ei ole vain miehen tehtävä, se on kummankin tehtävä. Mies ei ole mikään uhrilammas tai se kenet voidaan heittää pahaan tilanteeseen vain siksi, että se on mies. 

Miesten koulutuksesta voitaisiin miettiä asiaa siten, tilastollisesti, kuinka moni mies tahtoo olla edes korkeasti koulutettu? Jos oma kiinnostus on muualla miksi siis pitäisi tehdä muuta kuin sitä mitä tahtoo. Taikka ns. likaiset ammatit, olen nainen vaan silti olen niitä hommia tehnyt, fyysisesti rankkoja ja likaisia. Tein sitä omasta tahdostani, mutta jos naisten kiinnostus ei suuntaudu niihin töihin, miksi heidän niitä pitäisi tehdä? 

On totta, että koulutusjärjestelmä  tukee perinteistä istu paikallasi ja opiskele, mutta sitäkin voisimme kehittää enemmän suuntautumaan miehille luontaiseen toimintaan, eli opiskella myös teknisesti käsin tekemällä enemmän. Laskeminenkin on helpompi oppia, kun sitä pääsee tekemään fyysisesti esimerkiksi rakentamalla. Toisekseen Suomessa voisi siirtyä kouluttamaan ihmisiä sen mukaan missä he ovat hyviä luontaisesti eikä tasapäistämällä kaikkia. Siten voisimme kehittää yksilöitä, jotka ovat siinä hyviä missä he ovat luontaisesti. Saisimme siten parempia ammattilaisia ja tuotantoa muualle maailmalle. Kaikki eivät ole matemaatikkoja, mutta eikö riittäisi, että he ketkä eivät osaa oppisivat  vain sen mitä tarvitaan ja muutoin lapsesta asti lähdetään yksilöimään luontaisia kykyjä.

Saisimme siten enemmän yrittäjiä ja keksijöitä, toisin kuin tukahduttamalla lapsien luontainen suuntautuminen ja siten teemme vain hallaa koko yhteiskunnalle.  

Naistenasepalvelus voisi koskea siten kaikkia, että vaikkeivat he menisi armeijaan, voisimme kuitenkin kouluttaa kaikille perusosaaminen jos jotain sattuu. On hyvin kiistanalaista se, että miehiltä se vaaditaan. Olisi kohtuullista kouluttaa jokaiselle ihmiselle se oma sijoitus jos on sotatila. Eli kun toiset on ns. rintamalla, ne ketkä eivät ole tekee muita toimia pitääkseen yhteiskunnan pystyssä.

Ja rikollisuus, kenties voisimme pureutua siihen juurisyyhyn eli miksi kasvatamme tukahduttuja ihmisiä? Kun miehen tunteet ja jaksaminen laitetaan tappiin, tulee vain vihaisia nuoria miehiä, jotka sitten ajautuvat ongelmiin. Eli olisiko aika ajatella, että miehet eivät ole yli-ihmisiä vaan tuntevia olentoja siinä missä naisetkin? 

Joten, voisimme pienillä muutoksilla tehdä meidän olemisesta ja yhteiskunnasta toimivampaa, mutta kuka ottaa sen haasteen vastaan. Ei ainakaan päättäjät, joten katse kääntyy meihin, jotka kasvatamme uutta miessukupolvea, entä jos me äidit ja isät tekisimme muutoksia omien poikiemme kohdalla. Mies on mies, vaikka sillä olisikin tunteet mitkä näkyvät muille. Mies on mies vaikka se kommunikoisi ja mies on mies silti vaikka hän olisi pehmeä luonteeltaan. Poistetaan ajatus siitä, että miehen pitää syödä rautaa ja paskantaa kettinkiä. Voi olla luja ja suojella rakkaitaan, vaikka olisikin pehmeä puoli olemassa. Aina vain mies ei jaksa ja se on ok, silloin toinen ottaa koppia, jos ei oma puoliso niin edes vanhemmat.