Pettäjä

"Voin turvautua psykologisiin menetelmiin saadakseni muut tekemään mitä haluan, työskentelemään yhä tehokkaammin ja motivoituneemmin ja pitämään minusta ja toisistaan, mutta jos luonteeni on samalla pohjimmiltaan säröinen, petollinen ja vilpillinen, niin ajan mittaan en voi saavuttaa menestystä."

— Stephen R. Covey 

Tämä on aihe, joka varmasti saa monen miettimään ja tuntemaan ikäviä muistoja. Tämä on aihe on sinällään vaikea, sillä se voi tuoda monelle myös häpeää. Mutta, tämän tekstin tarkoitus ei ole moralisoida, minä olen siihen hyvin väärä ihminen. 

Moni meistä on kokenut pettämistä tai vaihtoehtoisesti on pettänyt itse taikka tuntee jonkun joka on kokenut sen. Tapasin kerran noin viisitoistavuotiaana vanhan miehen, joka asui isäni yläkerrassa. Hän kertoili vanhoista ajoista ja kuuntelin mielelläni, sillä jokaisella on oma tarinansa kerrottavan minkä tahtoo jakaa toisen kanssa. Aikaa meillä jokaisella on vain tietynverran, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Minä tykkään kuunnella vanhempien ihmisten tarinoita, sillä heiltä oppii sellaisen osan elää, mitä ei ole itse edes voinut ajatella olevan. Jotain sellaista mikä katoaa lopullisesti heidän mukanaan. Tämä mies kertoi kerran, että kun hän oli nuori ja oli maatila, oli isännällä ollut kuulemma piikojen kanssa menoa. Emäntä oli tiennyt asian vaan ei ollut mitään sanonut, sillä niin kauan kuin talon toiminta ja perhe oli tärkein ei hän välittänyt. Tai no, näin osa asian varmaan näki. Uskon, että välitti, mutta tavallaan ymmärsin sen pointin. Tosin, jos oli suhde miehellä naimattomaan naiseen ja nainen tuli raskaaksi, lapsi syntyi ja nainen kantoi siitä vastuun sekä ns. häpeän. Olen lukenut myös, että oli olemassa lapsenpäästäjiä, ihmisiä, ketkä laittoivat vastasyntyneen ikiuneen ennen kuin ennätti ensimmäistä henkäystään ottaa. Asioita salattiin paljon, siitä syystä en voi tietää kuka oli ukkini isä. Ehkä joku tietää sen, mutta ei sitä kukaan ole minulle tai äidilleni kertonut. Geneettisen testin mukaan ole supi suomalainen, joka tulee Karjalasta. Se on siinä suhteessa huono asia, sillä et voi tietää täysin kuka olet. 

Nykyisin ihmiset pettävät edelleen, kaipuu sinne missä nurmi on muka vihreämpää. Minua on petetty paljon, olen kuitenkin antanut anteeksi. Olen myös ollut sellaisen ihmisen kanssa, joka oli ihan vainoharhainen. Syytti aina pettämisestä, vaikken koskaan sitä tehnytkään. Se on sinällään hauskaa, kuinka monta kertaa minua siitä on syytetty vaikken ole niin tehnyt. Olen myös törmännyt niihin miehiin, ketkä ovat valmiita pettämään omia naisiaan. Olen myös antanut heidän kuulla kunniansa, mutta siitä seuraa aina se, että lopulta syyn saa ihan joku muu kuin se mies joka niin tekee. Täysin viaton tuskin kukaan on, en minäkään, mutta rajat tulee suhteessa laatia oman puolison kanssa ja niitä noudattaa. 

On jännä, miksi yleensä se petetty syyttää sitä kenen kanssa on puoliso pettänyt kuin se, että syyttäisi omaa puolisoon. Minä itse syytän vain puolisoa joka pettää. Ei se ole sen toisen vika, jos varattu pettää. Ymmärrän sen vihan ja surun, mutta totuus on, kukaan ei voi viedä sinun puolisoasi. Ei kukaan. Vaikka joku viettelisi toista, se toinen on itse vastuussa lähteekö sen mukaan vai ei. Se ei myöskään ole petetyn vika, maailmassa ei ole sellaista syytä, millä voit oikeuttaa toisen satuttamisen. Ainoa, kuka on syypää tekoihin olet sinä.

Nuorena olin ehdoton siitä, ettei minua petetä. Nuorempana myöskin loukkaannuin pahasti siitä kun joku petti. Syytin myös itseäni siitä todella paljon. Mutta, ajan kanssa tajusin sen, että toista ei voi väkisin pitää uskollisena ja sen, että jos joku aloittaa suhteen kanssani, tule hänen rakastaa minua tällaisena. Olen itse huono iskemään ketään ja jopa vähän laiska tekemään sen eteen jotain, että jonkun saisi kiinnostumaan. Viihdyn vallan mainiosti yksin, päädyn vain jostain syystä seurustelemaan tai naimisiin. Olen vain mukava kaikille, miehille ja naisille, sille ei ole mitään erikoista syytä. 

Lopulta, ketään et voi omistaa. Enkä usko siihen, ettekö ihminen voisi olla koskaan täysin puhtain mielin yksiavioinen. Mutta, se on valinta joka pitää tehdä, kun aloittaa suhteen. Emme ole mitään alkukantaisia himojemme orjia, luulisi, että olemme sivistyneitä ihmisiä, jotka voivat hillitä mielitekojaan. Jos kuitenkin päädyt pettämään, kerro se toiselle, ei sen takia, että lievität omatunnontuskiasi. Kerro sen takia, että toinen voi päättää haluaako se olla kanssasi. On epäreilua olla antamatta toiselle mahdollisuutta päättää. Jos toinen päättää jäädä, silloin on enemmän kuin kohtuullista antaa toisenkin toimia kuten itse toimit. Samat säännöt pitää olla toisellakin. 

Kuitenkin, jos annat anteeksi toisen teot, se ei voi olla myöskään väline kyykyttää toista. Se ei johda yhtään mihinkään muuhun kuin kaunan kierteeseen. Kun joku pyytää anteeksiantoa ja annat anteeksi pitää olla valmis ymmärtämään, että silloin se asia on myös jätettävä taakse.

 Luottamus on vaikea ansaita takaisin, ei myöskään ole kohtuullista, että toinen joutuu toistuvasti tunkeutumaan toisen henkilökohtaisiin asioihin kuten puhelimeen. Toisaalta, jos jaat toisen kanssa vuoteen, kodin, nesteitä ihan kaiken, miksi et olisi valmis jakamaan myös pääsyä puhelimeesi? Minun mieheni pääsee puhelimelleni jos tahtoo, minulla ei ole salattavaa, ei koskaan ole ollut. Se on se ja sama, minun ei tarvitse salata. 

Jos suhde ei kestä asioita, ei se kestä mitään muutakaan. Olen sanonut omalle puolisolleni, että jos petät, samat säännöt minulle myös. Jos valehtelet älä oleta, että luotan enää. Yhdessä olemista nuo asiat ei estä, mutta hänen pitää sen jälkeen ymmärtää etten koskaan näe häntä samoin, kuten rakastunut näkee. En myöskään koskaan usko sanoja, minä rakastan sinua. Sillä jos toista rakastaa, ei sitä satuta. Sellainen ihminen, joka on valmis satuttamaan rakastamaansa ihmistä ei tarkoita sanojaan oikeasti. Tämä ei ole mustavalkoista, ihminen voi satuttaa toista vaikka rakastaa sitä, mutta onko se sitten rakkautta, jos pystyt tekemään niin? Tulisiko itsellesi rakastettu olo, jos toinen satuttaa ja pettää luottamuksesi? 

Tämä ei ole helpoin asia, mutta ehkä järkeilemällä siitä voi saada onnistuneen kuvion. Tunteella siitä saa pahemman sotkun aikaiseksi. Lopulta, meidän on itse kannettava omat syntimme taakat.