Paska maa

"Tänä yönä vihdoin sä pääset pois tästä paskamaasta,

Täällä naiset tappaa toisiaan. Ja sit sanotaan et olishan se hienoo jos näin ei ois. Tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa, koeta unohtaa. Kumarrat siniristii, Saat olla juoppo, et nisti. Jos huudat sä oot ehkä terroristi. Ei saa vaivata ketään, Pitää kätellä setää, Väsyneet hävitetään, älä luovu mistään. Vihdoin sä pääset pois tästä paskamaasta, Täällä lapset tappaa toisiaan Ja sit sanotaan et olishan se hienoo jos näin ei ois. Tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa, Koeta unohtaa."

- Lottovoitto, Maija Vilkkumaa

Ensinnäkin, olen todella pahoillani tämän päivän tapahtumista, kouluampumisesta. Olen pahoillani niin uhrien, omaisten, tekijän ja sivullisten kärsimyksestä. Toivon kaikille voimia tässä asiassa. Kyllä se aina tuntuu sielussa asti kun tämmöistä tapahtuu.  

En kirjoita tätä vain sen takia, että tänään tapahtui tämä, sillä tätä tekstiä olin ajatellut siitä asti, kun kuulin autonradiosta tuon kappaleen eli viime viikonloppuna. Olen pyörinyt asian ympärillä teksteissäni aiemminkin, mikään ei ole muuttunut tässä maassa ja jos on niin vain huonompaan suuntaan. Julmia tapahtumia toistuvasti ympärillämme ja siltikään ei reagoida. Mitä pitää vielä tapahtua, että päättäjät ottavat päänsä pois sanonko mistä. Miksi täällä laitetaan toiset ihmiset kärsimään ja se on ihmisten ja lehtien mielestä viihdettä. Ei ole tässä maassa luojalle sijaa.

Kun olin lapsi, mummoni kertoi minulle tarinoita sodasta ja siitä, mistä he kaikki luopuivat/tekivät sen eteen, että meillä on tämä rakas kotimaa. Vanhempi sukupolvi näki sodan, toiset tappoivat, he maksoivat sotakorvaukset heidän työllään, jotka ensin sotivat pitääkseen maan itsenäisenä. Kaikki tämä tuli meidän isovanhemmilta ja me pilaamme sen. Sukupolvi toisensa jälkeen pilaa sen työn mitä on tehty, jotta meillä on se mitä meillä on. Meidän sietäisi hävetä.

Aika kultaa muistot, varmaan se onkin niin ja paljon menneessä on virheitä myös tehty. Mutta, kertokaa minulle, montako kertaa tapahtui tällä tavoin kuin nyt viimeaikoina olemme voineet lukea lehdistä? Huumeita ja alkoholia on ollut aina, mutta miksi nyt kaikki tämä räjähtää käsiin? 

Suomi on tituleerattu maailman onnellisimmaksi maaksi seitsemän kertaa, kenties nyt on se seitsemän vuoden kriisi? Vai montakohan euroa mahtoi kyseinen titteli meille maksaa. Sillä tämä ei ole onnellisin maa. Kuuleeko kukaan oikeasti sitä, mitä kansa sanoo? Kuuleeko kukaan vai huutaako täällä ihmiset tyhjyyteen. 

Jo entisestään heikosti pärjäävien perheiden tilannetta heikennetään tällä taktiikalla, mitä eduskunta tekee ja sitten vaaditaan lisääntymään sekä kampanjoidaan sen puolesta. Naurettavaa! 

Minulla on kaveri ja tiedän mitä hän ajattelee siitä mitä kirjoitan. Hän sanoo, kuinka jokaisen pitäisi ihan itse kantaa vastuu omista asioistaan eikä olettaa, että valtio tulee auttamaan tai holhoaa meitä. Että jokaisen pitäisi ns. miehistyä ja ottaa itse oma elämä haltuunsa. Ja sitä, että päihdeongelmaiset on itse sen aiheuttaneet jne. Sepä se, tässä maassa mättää juuri tämä, EMPATIAN puute. Joskus ihmiselle elämä käy vaikeaksi, silloin meidän muiden pitäisi pystyä auttamaan. Luuleeko joku, että ennen aikaan piti yksin pärjätä? Ei pitänyt, vaan naapurit, sukulaiset, mummot, ukit, kaikki pitivät toisistaan huolta. Koko kylä kasvatti lapsia. Nykyään jokainen on vain minä minä minä. Siksi valtion tulisi tehdä se turvaverkko meille kansalaisille, sillä naapurin apuun on turha enää luottaa. Ihmisistä on tullut todella julmia ja itsekeskeisiä sekä kateellisia. 

Eikä kyse ole kurista, lapsia osataan kasvattaa kyllä, mutta sen voi tehdä lempeydellä ja pitämällä rajat. Minut ärsyttää sana "vapaa kasvatus", te jotka sitä käytätte, tiedättekö mikä sanan merkitys oli alun perin? Minäpä kerron, se oli tapa, jolla kasvatettiin lapsesta omatoimista, ei kuritonta. Eli annettiin lapsen oppia vapaasti virheistään, esimerkiksi ruoanlaitto, lapsi sai rohkeasti kokeilla sitä ja jos epäonnistui se tapahtui, koska lapsi teki virheen ja virheestä hän sitten oppi sen. Koska, meistä jokainen muistaa virheensä ja seuraavalla kerralla sen osaa tehdä paremmin.

Montako lasta meidän kansa vielä uhraa, milloin oikeasti se pää otetaan sieltä perseestä pois? Sitä saa pelätä, mihinkä maailmaan sitä lapsiaan kasvattaa, onneksi minun isoukki ja pois nukkuneet isovanhempani eivät näe tätä millainen tämä maa on nykyisin tai sitä millaisia ihmiset ovat toisilleen. Voimme jokainen katsoa nyt peiliin, sillä tämä ei ole vain yksilöiden vika, tämä on meidän kaikkien syy.