Normaali

"Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhan hoito." 

- Kiinalainen sananlasku

Moni ihminen voi tuntea joskus tunnetta, että oma elämä on tylsää saman asian toistoa päivästä toiseen. Heräät, teet aamuhommat, laitat lapset kouluun ja päiväkotiin, menet töihin ja tulet töistä jne.. Tiedättekö miten onnellisia te olette? Se on parasta  mitä voi olla. Normaali rytmi ja elämä. 

Tiedättekö miten kauan olen odottanut, että elämä on normaaleissa uomissaan? Kaksi helvetin pitkää vuotta. Ja viimein, kaikki alkaa olla normaalia, lukuun ottamatta niitä vainoajia. Muutoin, elämäni on hyvin normaalia ja tänään mietin, kuinka onnellinen siitä olen. 

Toki, tänään otin myös ensimmäistä kertaa lääkityksen, oli muuten hivenen outoa, pääni sisällä oli hiljaista enkä kuormittunut läheskään samalla tavalla kuin normaalisti. Moni ei uskokaan mille se tuntuu, kun kädet toimii normaalisti ja pystyn lukemaan tylsääkin tylsempää tekstiä. Ja jos joku keskeyttää pystyn jatkamaan siitä mite tein taikka se, kuinka kerrankin pystyin pysymään yhdessä tehtävässä. Tosin, hyperfokus on ja pysyy, en osaa lopettaa tekemistä kesken kaiken. Mutta, kuitenkin, tuntui että kädetkin kävi hitaalla enkä läheskään niin paljon syö kynsiäni tai tärisytä jaloillani. Enkä puhu niin paljoa, puhun, mutta en niin paljon.

Minä pidän siitä tunteesta kun on tasaista ja tappavan tylsää, todellakin. Vaikka joku sanoo, ettei lääkkeitä pitäisi ottaa ym, ne ihmiset eivät ymmärrä, mille pääni sisällä tuntuu. Vaikka pärjään adhd n kanssa, moni ei tunnu ymmärtävän miten paljon se vaatii ponnisteluja. Iltapäivällä töiden jälkeen olen valmis kääriytymään peiton alle ja pakenemaan päivän asioita. Päivät sujuu kyllä, mutta ne kuormittavat. Ensimmäistä kertaa todellakin olin pirteä iltapäivällä, enkä haamu itsestäni. Minun ei tarvinnut ponnistella.

Nukutin lapsia tänään ja tietenkin silittelin heitä, jotta rauhoittuvat nukkumaan. Katsoin lapsiani ja mietin, tätä elämän pitää olla. Ei mitään ylimääräistä draamaa tai selviytymis- taistelua joka ikinen hetki. Sitä minun kaksi vuotta ovat olleet. Toivottavasti rauha pysyy maassa, tosin niistä hulluista ei koskaan tiedä milloin koettavat rikkoa tämän rauhan tunteen. Tosin, en voi vaikuttaa muihin, mutta voin vaikuttaa itseeni. Joten tavallaan, olen tottunut olemaan liian kauan puolustuskannalla ja siten antanut muiden vaikuttaa rauhaani. Ehkä viimein voi elää normaalisti, se on paras tavoite elämässä. 

Jos nyt koet elämäsi tylsäksi, puolisosi pieruverkkarit ärsyttäviksi tai kuorsaaminen kaikuu pääkopassa vitutuksen asteelle, muista tämä asia, olet onnekas ihminen. Sillä se rauha, se tylsyys mitä elämässäsi on, siitä moni maksaisi mitä tahansa. On paljon ihmisiä, ketkä tälläkin hetkellä rukoilevat apua ja toivovat, että aamulla kaikki olisi vain tylsää ja normaalia. Jos sinulla on se, pidä siitä kiinni. 

Mahtavimpia asioita mitä tiedän, on paljon herkkuja ja hyvä leffa pyörimään ja kyllä, tänään syön herkkuja omassa makkarissani. Laitoin vanhan tv n sinne, jotta voin äitienpäivänä katsoa lasteni kanssa lastenohjelmia samalla kun syödään sängyssä. Kyllä, meillä on sellainen tapa, sillä mikä olisi parempaa kuin viettää rento aamu lasten kanssa katsoen hyviä ohjelmia ja syöden kerrankin luvan kanssa herkkuja? 

Mukavaa viikonloppua kaikille, pitäkää tylsyydestänne kiinni, se on siunaus.