Mysteerihenkilö

"Kärsimystäkin on pakko paloitella. Miten hyvin sen tiedän unettomina öinä, kun makaan silmät auki kelmenevään aamuun asti. Silmät kirvellen, tuhkaa kurkussa, rinnassa ahdistus niin kireä, että on vaikea hengittää." 

- Mika Waltari

Olen keskustellut elämäni aikana monien ihmisten kanssa. Olen todella avoin eikä minulla ole tarvetta salata mitään. Salaisuuden on niitä, jotka tappavat oman mielen. Minussa ei ole mitään niin ihmeellistä, mitä muissa ei olisi. Olen tavallinen ihminen, olen vain nähnyt kaikenlaista ja tiedän paljon asioita. En minä aina kaikkea kerro, vaikka niin voisikin luulla, en salaa asioita, mutta en jaa kaikkea julkisesti kuitenkaan. On sellainen sanonta olemassa, että pidä hyvät asiat itselläsi, sillä aina on joku, joka tahtoo tuhota ne. Ihmiset osaavat olla julmia, joten olen oppinut paljon tässä elämässä. Luotanko muihin, kyllä, kunnes minulle annetaan syy olla luottamatta. Otanko riskejä, tietyllä tapaa kyllä, mutta usein miten aivoni ajattelevat super nopeasti. Kun näen ongelman tiedän vain jotenkin, miten sen voi ratkaista. Joten kun otan riskejä, olen käynyt sekunnin sadasosan jo mielessäni kaikki ne mahdolliset skenaariot mitä voi tapahtua. Ajattelen monesti, että syteen tai saveen, nyt mennään. Eli tavallaan minä jo olen laskenut hyöty-haitta suhteen. Ennen kuin teen päätöksiä, olen kuunnellut ja kysynyt muiden mielipidettä. Monesti siis voisi kuvitella, että teen nopeatempoisesti päätöksiä, mutta näin se ei aina ole.

Tiedättekö miksi olen onnellinen? Minä elän tässä hetkessä, se tekee onnelliseksi. Ei ole mennyttä eikä tulevaakaan vielä voi tietää. Siksi voin olla onnellinen joka päivä, sillä tiedän, että elämä kantaa ja siihen pitää luottaa. Jos aina pelkää ja täyttää mielensä negatiivisilla asioilla, muuta ei ennätä tehdä kuin surra, sitten onkin jo myöhäistä ja kuolema kolkuttaa ovella. Siksi hymyilen aina kun olen muiden kanssa tekemisissä, miksi murehtisin asioita mitä ei vielä ole tapahtunut? Minulla on alkanut eräs projekti mitä toteutan, joten kirjoitan tänne iltaisin päivän sijaan ja olen ihan älyttömän iloinen siitä, että voin tehdä kaikkia näitä asioita.

Mutta, kuka onkaan mysteerihenkilö? Noh, minä juttelin erään mysteeri ihmisen kanssa eilen. Olemme aika ajoin jutelleet. Hän kiinnostaa kovasti minua siinä suhteessa, että hän ei sinällään ole minulle täysin rehellinen. Mutta, siellä seassa on paljon kipua, jokin vetää kuitenkin kanssani keskusteluun. Pidän mysteereistä, joten siksi se ei sinällään ole minua haitannut. Jos minun pitäisi sanoa mitä hän on, ei ainakaan sitä mitä sanoo olevansa, jotten tunnistaisi häntä. Tunnistin kyllä jo ensimmäisen kerran kenestä oli kyse kun puhuimme ensikerran. Hän käyttää samoja sanankäänteitä kuten sivustolla, missä olen saanut paljon paskaa niskaani. Silti, olen iloinen, että hän puhui minulle. En ole niin paha ihminen kuin voisi olettaa. Monesti voisimme ajatella, että entä jos ensin tutustuisimme muihin, ennen kuin teemme oletuksia muista. Vaikka kuka näyttäisi mille tahansa, ette koskaan voi todella tietää millainen ihminen joku on. Sitä paitsi, toiselle olet kiltein ihminen ikinä ja toisen ihmisen mielestä olet itse piru. Kaikki riippuu siitä kuka katsoo ketäkin millä silmin. Lopulta kuitenkin olemme vain ihmisiä, jokainen meistä.

Joten, arvon mysteeri henkilö, puhuin sinulle silti mukavasti vaikka tiesin kuka olet ja mitä olet sanonut minusta. Kaikki sanasi ovat muistissani, ne hyvätkin. Aina ei kannata olla niin ankara itselleen. Olet vain ihminen, kuolevainen siinä missä minäkin.