Musiikki

"Jos joku tarjoaa sinulle mahdollisuutta, mutta et ole varma pystytkö siihen, sano "Kyllä" ja opettele myöhemmin miten se tehdään."

- Richard Branson

Eilen vaihdoin ajatuksia jälleen uuden tuttavani kanssa, tällä kertaa hän kysyi musiikista. En siis tunne häntä, mutta se ei ole se millä on väliä. Mielestäni maailma avartuu joka kerta kun juttelen jonkun kanssa. Saa aina uusia ajatuksia ja näkökulmia. Toki, olen ihmisenä melkoisen periksiantamaton, jos olen jotain mieltä se ei muutu. Kerran nuoruuden ystäväni sanoi, että monet ymmärtävät minut väärin siitä syystä, en koeta muuttaa toisten mielipiteitä, mutta olen liian vahvasti omaa mieltäni. 

Asia ei ollut niin, vaikka monella on jokin käsitys minusta henkilönä, niin se mitä näette ei ole se kaikki mitä olen. Jokainen näkee jokaisen ihmisen omin silmin. Eli vaikka ajattelet olevasi jonkunlainen, et olekaan toisen mielestä sellainen. Me mukaudumme yleensä ympäristöömme ja muihin ihmisiin. Toiselle olet herkkä ja hempeä, kun toisen mielestä olet vittumainen mulkku. Ei sitä kukaan tee tahallaan. Se asia vain on niin. Minua on hyvin helppo inhota aluksi, mutta monesti he ketkä ovat olleet epäluuloisia lopulta ovatkin minun hyviä ystäviäni. Se on aika huvittavaa, olen sen saman virren kuullut monesti aikaisemmin. Jos joku ei pidä minusta se ei ole minun ongelmani. Sehän on vain sen toisen päänvaiva. Itselläni ei tuollaiseen negatiiviseen energiaan ole aikaa, otan jokaisen vastaan sellaisena kuin he ovat. Toisinaan jos joku oikein alkaa jankuttaa, kiusaa tai haastaa riitaa, vastaan kyllä takaisin. Mutta, jos toinen on pahoillaan, en jatka moista toimintaa. Ei ole syytä jatkaa puolustushyökkäystä enää siinä vaiheessa. Mutta, en anna enää kenenkään potkia minua päähän, se on selvä.

Olin antanut muiden kohdella itseäni kuin paskaa vuosia. Minun mummo sanoi, että käännä toinen poskesi kun joku lyö tai kuten moni sanoo, älä välitä. Miksi? Miksi antaisin muiden enää talloa itseäni. Kiusaaminen ei lopu sillä, että käännät sen toisen poskesi. Voimme koettaa olla hyveellisiä, mutta en ole enkä edes yritä. Jos sinua kiusataan, taistele vastaan. Sinulla on oikeus sanoa takaisin. Enkä tarkoita, että pitää kostaa, ei todellakaan. Mutta, kun olet tilanteessa jossa sinua sinua haukutaan tai mollataan, puolusta itseäsi. Se on vaikeaa nousta kiusaajaa vastaan, tiedän sen kyllä. Kosto ei ole oikein eikä ketään pidä koskaan satuttaa, mutta jos puolustat itseäsi kun sinua haukutaan tai jos joku lyö, sinulla on oikeus siihen. Sinä olet tärkeä ja rakas jollekin, sinä olet ihminen, kaunis ja hyvä. Sinulla on paikka tässä maailmassa ja tarkoitus. Älä anna muiden viedä inhimillisyyttäsi. Jos olet tilanteessa mikä on henkeä uhkaava, juokse silloin karkuun. Oman hengen kanssa leikkiminen ei ole se hyvä päätös.

Kun olin lapsi, meillä pidettiin levyraateja. Moni varmaan muistaa omasta lapsuudestaan. Minä vihasin niitä! Kerran meidän piti tuoda lempi bändin levy ja kehittää uusi kansi sille. Kaikki muut toivat jotain Back streets boys tai vastaavaa. Minä en voinut sietää sitä, sillä siinä ei ollut mitään todellista. Kaikki kappaleet olivat käytännössä samoja ja heppoinen aihe. Sävellys oli toisen toistoa ja sanoissa ei ollut mitään merkityksellistä. Minä itse tykkäsin kuunnella Eppuja, Kaija Koota, Maija Vilkkumaa, Tik Tok ja Juice Leskistä. Niihin aikoihin ulkomaalaisista bändeistä iski mm. Rammstein, Linkin Park, siirryin hiljalleen raskaampaan musiikkiin ja Punk iski myös lujaa. Päätin tehdä levyn kannen Tik Tok bändistä, koska he olivat nuoria tyttöjä ja ihmettelin miten lahjakkaita heistä jokainen oli. Syyni kuunnella tiettyjä artisteja oli myös niiden taustatarina, joita ihailin, ennen kaikkea lahjakkuus. Ei se montako euroa jokainen sai taikka se oliko se kaikkien suosikki bändi. 

Tietenkin työlleni naurettiin ja kun valitsemani kappale soitettiin pilkka vain koveni. Arvatkaa tekikö opettaja mitään. Ei, koska ne ketkä minua kiusasi ja mollasi ole sen parhaat oppilaat. Olisin halunnut kuolla siihen paikkaan. 

Kun siirryin yläasteelle, päätin eräs koulumatka, että nyt riitti! Minä olen ihminen, minä en katso enää maahan, minä aion olla minä ja piste. Leikkasin hiukseni ja värjäsin ne. Siihen aikaan nuorten hiuksia värjäiltiin kampaamoissakin. Siitä lähtien minä kapinoin. Ajattelin, että vaikka olin kiltti kotona, se ei riittänyt, sain selkääni koko ajan kuitenkin. Vaikka olin kiltti koulussa, minua pahoinpideltiin siellä henkisesti joka päivä ja uhkailtiin. Joten, suoristin selkäni ja haistatin vitut kaikille. Siitä asti minä olen ollut hankala versio itsestäni. Joskus soitin tädilleni kun alkoi ahdistaa, että en tiedä kuka olen enkä tunnista sitä ihmistä joka katsoo peilistä takaisin. Olin tullut kovemmaksi kuin oikeasti olin, sillä olen aika herkkis ja pehmo sisältä. Joku voi ajatella, etten välitä, mutta minä välitän enemmän kuin arvaatte. En voisi kostaa muille, enkä voisi olla antamatta anteeksi. En voisi jättää toista ilman apua oikeasti enkä todellakaan tunne hyvää fiilistä siitä jos joku voi huonosti tai epäonnistuu. Se tekee minut surulliseksi. Mutta, en myöskään anna kenenkään hyppiä kasvoilleni, joko otat vastaan ystävällisyyteni jos et, älä kuvittele ettenkö puolustaisi itseäni ja rakkaitani. Silloin olen se vittumainen mulkku.