Minä lupaan muuttua

"Jos ihminen ei joudu jyrkänteen partaalle, ei hänen selkäänsä kasva siipiä."

- Niko Kazantakis

Ne ihmiset, ketkä ovat kuulleet tämän joskus, muuttuiko toinen luvatessaan näin? Olen melko varma, että kun joku sanoo noin, pieni epäilys jää sisimpääsi aina elämään. Eikö totta?

Entä, oletko itse luvannut joskus toiselle muuttuvasi? Muutuitko, lopetitko sen mikä satutti lähimmäistäsi, jotta sinun piti luvata sellaista?

Nyt en puhu sellaisesta muutoksesta, jossa sinun pitäisi olla sellainen mitä toinen vaatii, puhun siis muutoksesta, joka on tarpeen jos se vaikuttaa haitallisesti ihmisen elämään.

Minä en koskaan itse lupaa sellaisia asioita. syy miksen lupaa sellaista toiselle on se, että vain näyttämällä toiselle oma muutos, on se mielestäni se oikea tapa. Pyydän toki anteeksi kun teen virheen tai satutan toista ihmistä. Tietenkin. Mutta, lupaukset ovat hyvin tyhjiä ilman tekoja. 

En koskaan lakkaa uskomasta siihen, että jokainen meistä kykenee muutokseen. Mutta, muuttua ei voi, jos itse ei näe ongelmaa. Myös se kenelle lupaa muuttua on osa sitä ongelmaa. Yleensä siihen vaikuttaa myös ihmisten tapa luottaa siihen, että toinen ei kuitenkaan lähde, joten motivaatio muuttumiselle on olematon. Toisekseen muutoksen pitää tapahtua siten, että sen tekee varsinkin itseään varten. Kun rakastaa itseään tarpeeksi parantaakseen elämänsä laatua, rakastaa myös samalla sitä toista ihmistä. Jos ei rakasta itseään, muutos on olematon. hetkellisesti jokainen meistä kykenee lopettamaan haitalliset tapansa kuten on luvannut, mutta se ei kanna pidemmän päälle. 

Muutoksen pitää olla sellainen, mikä parantaa siis elämän laatuasi. Mieti siis mikä sinua estää siinnä. Jos et ole onnellinen tilanteeseesi, miksi? Mitä haluaisit elämältäsi? Mikä on se asia mitä tavoittelet? Kun heräät, millaiseksi toivoisit elämäsi? 

Noihin kysymyksiin voit löytää vain itse vastauksen sisimmästäsi. Joten, miksi et siis tahdo olla onnellinen ja rakastettu? Muutos on se asia mikä on ensimmäinen askel itsesi rakastamista. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, aloitat vain pienin askelin menemään kohti unelmaasi. Sinä pystyt siihen varmasti, kun tahtotilasi on oikea.

Mitä tahtoisin muuttaa itsessäni? Vaikea kysymys, tavallaan olen oppinut elämään itseni kanssa, joten en ole varma mitä muuttaisin. Haluaisin kuntoilla enemmän ja parantaa elintapojani lisää. Mikä minua estää? Uni, minua estää se, etten nuku tarpeeksi. Mitä voin siis tehdä asialle, opetella nukkumaan enemmän. Muutos voi siis olla pienestä kiinni, pitää siis löytää vain se asia mikä estää sen. 

Tiedättekö mikä lause on mielestäni tavallaan haitallinen muutoksen suhteen? Tämä lause siinä tilanteessa kun satuttaa toista on pahimpia mitä tiedän: "minä olen tämmöinen, ota tai jätä". On totta, että toisen pitää voida hyväksyä kumppaninsa, mutta uhkavaatimus siinä tilanteessa kun on satuttanut toista, tuo on todella huono lause. Ei kyse ole siitä, ettei hyväksy toista, kyse on siitä, että tuolla lausekkeella oikeuttaa toisen huonon kohtelun. Ja ennen kaikkea sen, että syyllistää toista siitä kun toinen jää odottamaan parempia aikoja, mutta kun sattuu uudelleen voi vedota siihen "mitäs itse jäit siihen."

Minulle on tuo kuvio enemmän kuin tuttua, kukaan ei teistä voi edes kuvitella, kuinka monta vuotta olen odottanut toisen ihmisen kohtelevan kauniimmin. Odotin yli 30 vuotta, että isäni rakastaisi minua ja muuttuisi. Odotin 10 vuotta, että ex lakkaisi hakkaamasta ja lopettaisi ryyppäämisen. Olen odottanut, että pelaaminen loppuu ym vuosia. En koskaan usko oikeasti, että kukaan muuttuu näistä henkilöistä tai että he edes välittäisivät siitä mitä tekevät muille. He eivät näe ongelmaa, ongelma on aina muissa. Jokainen voi nyt kysyä sen kysymyksen miksi jään odottamaan. No, isältäni halusin hyväksyntää ja rakkautta, kukapa lapsi ei sellaista tahtoisi? Lopulta luovutin, sillä niin ei tule käymään tässä elämässä. Ex mieheni kohdalla lähdin lopulta ja sitten hän aikoi muuttua, tosin sama ihminen hän on edelleen, kylmä ja julma. Se asia ei hänessä muutu koskaan. Vaikken siis uskokaan siihen lauseeseen mitä he ovat minulle sanoneet, olin aika kärsivällinen. Se ei ollut koskaan kiinni siitä, että uskoisin sitä. Kyse oli siitä, että rakastin heitä, tietenkin. Mutta, aina tulee se aika kun liika on liikaa ja rakkaus ei kanna. Silloin se on ohi, silmän räpäyksessä minä vain katoan heidän elämästään lopullisesti. Se on ollut heidän valintansa. En oleta, että kukaan takiani muuttuisi eikä asian pidä olla niin. Mutta, pitää muistaa suojella itseään ja osata lähetä kun aika on.

Ainoa tapa muutokseen on näyttää muuttuneensa, ei vain pelkästään sanoa niin. Silti, kaikille pitää antaa mahdollisuus, sillä jokainen meistä mokaa kerran jos toisenkin. Ei meistä kukaan ole täydellinen, se onkin hienointa tässä elämässä.