Minä ja hän

"Oikea ajattelu ei perustu aistihavaintoihin eikä tarpeisiin, vaan osanottoon, empatiaan. Oikeaa ajattelua on uskoa jokaisesta parasta ja ajatella positiivisesti, positiivisen mielentilan kehittämistä tai jos on sen saavuttanut, pitää sitä yllä. Näe ihmisessä aina hänen potentiaalinsa, mahdollisuutensa. Silloin ei ole ongelmaa vaan yhä uusia tilaisuuksia." 

- Buddha

Kuinka kaikki alkoi tässä rakkaustarinassa, tähän liittyy pieni valkoinen valhe, jonka tulen nyt paljastamaan. Tosin äitini on asian aina tiennyt, se tietää kaiken, kun kerron sille kaiken mitä tapahtuu. Se hänessä onkin mahtavaa, en ole koskaan pelännyt kertoa äidilleni asioita, sillä tiedän hänen rakastavan minua siitä huolimatta. Kyllä me riidellään ainakin kerran vuodessa, mutta en ole koskaan pelännyt sitä, että jäisin yksin. Hän ei ole koskaan vaatinut minulta mitään, kaiken mitä olen suorittanut tein siksi että halusin itse, en sen takia, että minusta pitäisi jonkun olla ylpeä. 

Ihmissuhteeni eivät ole olleet helpoimpia, mutta en koskaan ole sortunut ajattelemaan, että kaikki miehet ovat sellaisia. Olisi epäreilua purkaa toiseen syyttömään henkilöön ne asiat mitä joku toinen teki. Eli olen siis sinisilmäinen typerys. Jaksan aina uskoa ja vaikka en usko kaikkea, en tee siitä numeroa. Annan asian olla, en hyödy siitä mitään, että kyseenalaistan toisen sanoja. Joku voisi ajatella, että minua on helppo käyttää hyväksi, kenties, mutta olen mieluummin typerys kuin pelkään elämää.

Miten siis tapasin Kimmon ja mikä oli se pieni valkoinen valhe. No, olimme kumpikin Tinderissä, itse lähinnä olin vain jättänyt profiilin sinne, enkä käyttänyt sitä siinä vaiheessa juuri lainkaan. Eräänä iltana sain viestin. Katsoin kuvia, minä en ole pinnallinen ihminen, mutta muistan sen kuvan, missä hän rypistää otsaa ja parta on kuin metsäläisellä. Muissa kuvissa hän oli sitten melko nuoren näköinen, siis aika poikamainen, ei iso raavas mies. 

Päädyin juttelemaan siellä hetken, mutta lopulta vaihdettiin numeroita, sillä Tinder on viestittelytarkoituksen todella kömpelö alusta. Päädyimme sopimaan menevämme kahvilla sinä viikonloppuna, sanoin, että mitä nopeammin tutustutaan kasvokkain sitä parempi. Sain monta ystävää Tinderistä, en siis mitään seksijuttuja tai muuta, ihan kavereita sain montakin. Joten, halusin selvittää onko hän minun kaveri vai jotain muuta. Olin päättänyt sinä vuonna, että olisin yksikseni ja kasvattaisin nämä kaksi vanhinta lastani sekä tekisin uraa. En todellakaan ajatellut meneväni enää naimisiin tai saavani lapsia. Olin jo antanut osan vauvanvaatteista eteenpäin, sillä ajattelin, että ei enää.

Oli lauantai ja olin luvannut mennä kavereille kuskiksi, lapset olivat silloin isällään. Lupauduin kuitenkin käymään Kimmon kanssa kahvilla ennen kuin ottaisin kaverit kyytiini. Aamu alkoi siten, että hän oli laittanut viestiä jo klo.07.00. Hän sanoi, että meinasin soittaa sulle aamusta, mutta ajattelin, että nukut joten laitoin viestiä. Kimmo oli hieman jännä viestien suhteen, jos en olisi ollut utelias ja koettanut katsoa pintaa syvemmälle, en olisi tavannut häntä viestittelyn perusteella. 

Ilta koitti ja nappasin hänet kotoaan kyytiin. Hän joi yhtä lonkeroa ja oli kyydissäni hiljaa. Hän oli todella ujo, mutta koska minua jännitti minä taas pöpötin menemään. Kävin hakemassa Teboililta kahvia ja leivän, kysyin ottaisiko Kimmo mitään. Hän sanoi, että ei. Ajelimme ympäriinsä ja kävimme hänen veneellään, autoin nostamaan sitä enemmän rantaan. Lopulta vein hänet kotiinsa ja kiusallisen halauksen jälkeen hän poistui kyydistä. Sovimme menevämme sunnuntaina yhdessä syömään. 

Lähdin ajamaan Petoselle, missä kaverit odottelivat, mutta kun ajoin, en vaan saanut Kimmoa mielestä. Tajusin, että se saa minut hymyilemään ja tuntemaan oloni normaaliksi. Vaikea selittää. Nousin rampille ja mietin, että en jaksa kauaa ajaa ja se ilta jäisi sen suhteen lyhyeksi. Kimmon takia minua ei huvitanut enää olla pitkin poikin kyliä. 

Seuraava päivä tuli ja menimme syömään, tällä kertaa hän oli pukeutunut siististi ja laittanut hiuksensa. Hän kertoi, ettei hänellä ole ajokorttia, koska se on otettu häneltä pois. Silloin ajattelin, että jos syynä olisi alkoholi, tämä olisi tässä. Mutta, hän oli saanut kolmet ylinopeussakot ja siitä syystä kortti oli häneltä kk ajan pois. Kimmo pyysi valitsemaan mitä vain haluan syödä, minä valitsin kuitenkin halpaa, sillä alun perinkin olin ajatellut maksaa itse. Tosin, hän ei antanut minun maksaa. 

Vein hänet kotiin ja hän kysyi tulisinko hänen luokseen. Osa varmaan miettii mitähän siellä olisi tapahtunut ja kyllä, ehdottomasti olisi tapahtunut vaikka mitä, mutta en mennyt. En mennyt siitä syytä, koska olin todella ihastunut Kimmoon ja tiesin haluavani olla hänen kanssaan pidempään. Joten, ei, en hakenut yhdenillan seuraa. Sovittiin kuitenkin, että nähdään ja lopulta seuraavan viikon keskiviikkona menin hänen luokseen yöksi. Ja tässä tulee tämä valkoinen valhe, mutta voin kertoa sen takia tämän, sillä olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Eli, kun olin hänen luonaan yötä, sanoin, että haluaisin seurustella hänen kanssaan, vaikka olimme tunteneet toisemme alle viikon verran. Ja sen viikon torstaina tuli lapset jo luokseni. Valehtelin lapsille, että olin tapaillut Kimmoa jo kauan heidän tietämättään. En esitellyt lapsilleni niitä ihmisiä keitä tapailin ja tiedän, kaikki meni todella nopeasti. Ja vielä pahempi valhe, kun menimme ensimmäisen kerran Kimmon vanhemmille, olimme tunteneet oikeasti toisemme reilun viikon. Sanoimme monille, että olimme salaa tapailleet pitkään, sillä ihmiset on niin tuomitsevia. Paitsi äitini.

Hänen ex, voi pojat. Kun aloimme seurustelemaan tilanne oli sellainen, missä tämän naisen tavaroita oli vielä massiivinen määrä Kimmon asunnossa. Tämä nainen sanoi, että he on ystäviä, tosin, Kimmon piti maksaa hänelle kaikki ja korjata autot ym vaikka olivat eronneet. Huomautin siitä, että heillä ei ole yhteisiä lapsia, joten en oikein ymmärrä sitä miksi hän tekee ne asiat tälle naiselle, kuitenkin hänelläkin oli jo uusi mies, miksi se uusi mies ei ostanut autoon valoja. Autoon joka oli Kimmon (yli 10 000€), jonka se antoi ex puolisolleen pilkkahinnalla. Plus yli 20 000€ ex än uuteen omaan asuntoon. Ja miksi hän remppasi ilmaiseksi omalla kustannuksella sen asunnon. Tai miksi hän katsasti ex:än auton. Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi lasten hyvin vointi ja lasten äidin auttaminen, mutta heillä ei ollut lapsia, joten minä en sitä ymmärtänyt. 

Muistan, kun hän tuli autolle, kun Kimmo toi talvirenkaat ex puolisolleen Pirkanmaalta asioikseen Savoon. Juurikin sen auton, jonka hän antoi puoli ilmaiseksi ex puolisolleen. Istuin auton etupenkillä ja tämä nainen kiersi auton ympäri ja halusi katsoa minkä näköisen naisen kanssa Kimmo nykyisin on. Jokin aika sen jälkeen Kimmo pyysi tätä naista viemään tavaransa pois asunnoltaan. Siitä tuli oma show, olin sinä päivänä Kimmon asunnolla tekemässä koulutehtäviä ja Kimmo oli silloin töissä, hän tuli sinne omilla avaimilla. Ja käytännössä tyhjensi koko asunnon, jopa sellaiset viinat, mitkä olivat huomattavan hintaisia. Minua lähinnä nauratti, kumpikaan meistä ei juurikaan juonut alkoholia, joten sillä ei sinällään ollut merkitystä. Tuli vain lähinnä mieleen, että vei tuhkatkin pesästä. Hän tuli sinne miehen kanssa ja kumpikin mietti kuinka keitetään kahvia, keroin, että lusikallisia laitetaan yhtä monta kuin vettä laitetaan. He olivat todella epäasiallisia ja kova äänisiä, tekivät turhan numeron tavaroiden hakemisesta. Ja Kimmon pilkkaamisesta. Minua käytös hämmensi. Edes kenkiä ei osata ilman pyyntöä heittää toisen kodissa pois, kertoo käytöstapojen tasosta.

Aloitimme siis yhteisen elämän ja menimme talvella kihloihin ja 2018 Kimmo osti sen talon mikä paloi, hänen piti alun perin ostaa toinen talo kauempaa, mutta hän osti sen talon perikunnalta mikä oli lähempänä keskustaa. Minä en olisi siinä elämäntilanteessa voinut asua niin syrjässä ja hän ei puolestaan halunnut lähteä kauas minusta. Minulla oli oma asunto siihen päivään asti, kunnes olimme naimisissa.

 Ennen naimisiin menoa me erosimme hetkeksi. Tai lähinnä pidimme taukoa. Minua ahdisti olla toisen kanssa, ei kyse ollut Kimmosta, kyse oli siitä, että oma mielenterveys alkoi pettämään hieman. Oli parempi lyödä liinat kiinni hetkeksi ja miettiä. Sinä aikana hänellä oli uusi ketä hän tapaili, se tuli hieman yllätyksenä, mutta se oli hänen oma päätöksensä. Lopulta, hoidin omaa mielenterveyttä tiiviimmin psykiatrilla ja sain itseni balanssiin. Tein päätöksen vaikka minua pelotti siihen suostua, menisimme naimisiin. Olen sitoutumiskammoinen, joten sitoutuminen on minulle hankalaa, ei sen takia, että pitää olla yhden kanssa, vaan sen takia kun se tuo traumoja mieleen. 

Menimme naimisiin v.2018 ja halusimme perheen, mutta sairauteni PCO takia lasten saaminen ei olisi helppoa. Olin jälleen hoidoissa ja sanoin Kimmolle, että jos en voi hänelle omia perillisiä antaa, minä otan eron. En halunnut vetää toista siihen tilanteeseen, varsikin jos toinen tahtoo omiakin lapsia. Kimmo oli asiasta eri mieltä, hän sanoi ettei se haittaisi, mutta minä tiedän millaista on kokea vanhemmuus ja tiesin, että jos hän jäisi ilman sitä kokemusta se olisi epäreilua. Kimmo on todella hyvä isä ja kuin syntynyt siihen rooliin. Ihmeen kaupalla tulin raskaaksi vielä monta kertaa ja tässä sitä ollaan. Vieläkin kaikkien asioiden jälkeen. Meitä siunattiin kolmella yhteisellä pojalla. Ja näillä kahdella tytöllä. Olemme tiivis perhe, jossa kaikki on samanarvoisia. g n.hh

Joten, kyllä minäkin valehtelen, en halunnut, että meitä tuomitaan lyhyessä ajassa tehtyjen päätösten takia. Halusimme vain olla yhdessä. Ja kyllä, vaikka rakkaus on vain kemiaa, tämä oli sitä kyllä ihan täysiä. Ei tunnu yhtään sille, että olisimme edes olleet näin pitkään, rakastan häntä oikeasti.