Laura

" Niin sä tulit varhain väsyksiin

Petyit niihin puheisiin

Joissa kaikki on kohta mut ei vielä, vielä, vielä, ikinä ei

Kouluun sä menit silmin vihaisin

Ne sanoi lapsi on sekaisin

Ja olisit nyt paremmin

Jos olet hiljaa ja kunnollinen, tunnollinen

Niin kaikki on helpompaa

Muuten joudut katumaan

Ja sä mietit

Ne ei tahdo mua

Ne tahtoo Ingalsin Lauran

Essussaan kiltisti tottelemaan

Mut vielä mä nousen ja maailmalle nauran

Vielä joskus teen niin kuin huvittaa

Ja niitä kaduttaa"

- Ingalsin Laura, Maija Vilkkumaa

Tämä kertoo tytöstä nimeltä Laura. Tämä kappale kuvastaa monin tavoin häntä ja hänen elämää. Olen kysynyt häneltä luvan julkaista pienen osan hänen tarinaansa.

Laura oli kiltti pieni kalpea tyttö, ulkonäöltään hän oli kuin Ronja ryövärin tytär. Hänellä oli syvän siniset silmät ja melkein mustat hiukset. Hän oli hiljainen ja usein hänen äänensä jäi muiden alle. Harvoin hän oli omaitsensä muiden seurassa. Hän oli todella taiteellinen ja älykäs lapsi. Mutta, jos Laura suuttui, sen kyllä kuuli. Pahinta oli se katse, se olisi voinut tappaa siihen paikkaan. Monesti ihmiset yllättyivät kun hän räjähti, sillä hänet oli opetettu olemaan hiljaa, kunnollinen ja samalla tunteeton. Hän oli enemmänkin lapsen kuori kuin lapsi.

Hänen lapsuutensa oli hyvin vaikea, hänen isänsä oli päällepäin todella rauhallinen ja kunnollinen, mutta harva tiesi mikä piina hänenkin isänsä sisällä oli. Hänen isänsä oli myös kokenut vaikean lapsuuden, nähnyt asioita mitä kenenkään ei pitäisi koskaan nähdä. Mutta, hänen isänsä kyllä yritti parhaansa. Tosin, usein hän pakeni omaa menneisyyttään töihin, joten hän oli todella paljon poissa. Kun hän oli vapaalla, oli alkoholi vahvasti mukana. Kuten olen sanonut, viina on viisasten juomaa. Hän on satutanut todella pahasti puolisoaan ja ollut lapsilleen hyvin pelottava henkilö. En mene tarkempiin yksityiskohtiin, mutta niinkin pahasti, että se on vaatinut pitkän toipumisajan ja sairaalahoitoa.

Lauralla oli todella suuri perhe ja hän oli toisiksi nuorin. Hänen vanhempansa olivat aluksi naimisissa, mutta erosivat Lauran varhaislapsuudessa. Lauran äiti oli hyvin ristiriitainen persoona, päälle päin todella mukava, mutta seinien sisällä elämä oli vaikeaa. Hieman narsistisen oloinen ihminen. Laura oli se tytär kenen piti olla näkymätön, hiljaa, hajuton ja mauton. 

Sen perheen lapset kasvoivat melko vapaasti, sisarukset kasvattivat paljon toisiaan. He olivat monella tapaa läheisiä, mutta myös tavallaan erillään. Valheiden verkko oli syvä siinä perheessä. Laura koki paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mutta hän oli aina hiljaa. Kun hän oli lapsi ja jotain tapahtui, hän meni peiton alle ja koetti olla tuntematta mitään. Vaikka tunteita ei saanut olla, silmistä näkyi täysin toisenlainen lapsi. Lapsi, jonka sydän oli murtunut. 

Lauralla oli paljon fyysisiä oireita, hän oli koko aika kylmissään ja kalpea sekä mustelmilla. Todella usein kipeänä fyysisesti. Usein lapset, ketkä kokevat stressiä ja vaikeita asioita kotona, ovat esimerkiksi kylmissään. Usein hän käpertyi itseensä ja sulki muut maailmansa ulkopuolelle. Häntä kiusattiin koulussa, muta onneksi oli muutamia hyviä ystäviäkin. Myös niitä, keille hänen ei tarvinnut kertoa mitään, kun toinen jo näki sen mitä hän käy läpi. Kun Laura sai olla ystäviensä kanssa hän pystyi vähän hymyilemään. 

Lapsuudessa hän koki paljon asioita joita kenenkään ei olisi pitänyt koskaan kokea, mutta kuten yleensä nämä traumat jää pinnan alle, että juuri ja juuri muistat jos muistat. Erään kerran Lauran ollessa lapsi, erän vanhempi mies käytti häntä ja serkkua hyväksi, esitteli jotain seksuaalista. Nämä lapset juoksivat karkuun pitkin pajukkoa. Siltikään, kukaan ei auttanut heitä eikä uskonut mitä oli tapahtunut. Nämä tuskin olivat yksittäisiä kokemuksia, hän näki paljon sellaisia asioita joita ei koskaan olisi pitänyt nähdä. Hän koki avuttomuutta päivästä toiseen ja yksinäisyyttä. 

Kun Laura tuli murrosikään, hän kapinoi kuten muutkin. Haki turvaa suhteista, jotka olivat toksisia. Se rikkoi häntä vielä enemmän. Pian kuvioissa oli säännöllisesti monenlaisia päihteitä ja kodittomuutta. Hän oli rikki. 

Hän tapasi ensimmäisen aviomiehensä päälle parikymppisenä ja elämä näytti rauhoittuvan. Mies oli todella mukava. Hänen aviomiehensä kuitenkin huomasi saman kuten me muutkin, Laura oli rikki ja väsynyt. Kuin olisi taistellut vuosikausia ja nyt hän lepäsi. He saivat kauniita lapsia ja onneksi elämä oli melko tasaista, mutta pian ongelmat nostivat kuitenkin päätään. Lopulta he kuitenkin erosivat, mutta pysyivät ystävinä. He ovat mahtavia vanhempia, moni muu olisi kaatunut tuossa kohtaa. Lapset olivat heidän keskipiste. Tässä kohtaa en mene syvemmälle vaan hän saa itse kertoa enemmän jos haluaa tästä ajasta. Laura sairastui mielenterveysongelmiin, hänellä todettiin pitkän vaikean jakson jälkeen dissosiaatiohäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö, krooninen unettomuus ja adhd. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin, mutta nämä ovat ne pääraamit. 

Lääkityksen tasapainoon saaminen on näissä sairauksissa haastavampaa kuin moni uskoo. Sinä aikana ihminen voi muuttua moneen kertaan. Keskusteluapu on ollut korvaamatonta, vaikkakin sitä varmasti tarvittaisiin vieläkin enemmän. 

Pikkuhiljaa lapsen askelin Laura on koonnut elämänsä palasia ja omaa identiteettiä. Hänellä oli vaikeaa lapsena luoda kuvaa itsestään ja siitä kuka on. Nykyisin hän tuo sen vahvasti esille eikä pelkää olla se kuka on. Hän on mennyt uusiin naimisiin, häät olivat heidän näköiset kauniit ja lämminhenkiset. Heillä on myös yhteinen lapsi, joka muistuttaa kovasti äitiään. Taiteellisuus periytyy vahvasti. 

Laura tekee kaikkensa voidakseen olla paras äiti omille lapsilleen ja se oli myös yksi syy laittaa elämää järjestykseen. Hän ei ole työkykyinen ollut juurikaan aikuisiällä vaikka koulutustaustaa hänellä on ja osaamista. Nyt hän koettaa kuntouttavan toiminnan avulla päästä työelämään kiinni. Hän ei ole luovuttaja vaan taistelija. Hän ei kaadu vaikka kaikki edellytykset sille olisi, hän ei keksi tekosyitä vaan ottaa vastuun elämästään.

Tämä on vain yksi miljoonista samanlaisista tarinoista, siitä taistelusta mitä moni käy sisällään. Usein vaihtoehtoina on, rankasti päihteitä tai kuolema. Se mitä ihmiset kokevat päänsä sisällä on itsessään jo helvetti, helvetti jonka muut ovat luoneet. Se miten sen kanssa voi oppia elämään on se vaikein asia. Kuinka voit katsoa sinne peiliin ja todeta, olen ihminen ja ansaitsen elää sekä olla onnellinen. Olen hyvä ja rakas. Se on vaikeinta, varsinkin jos koko lapsuuden koet väkivaltaa monissa sen muodoissa. Lapsena me heijastamme omia vanhempiamme ja heidän käytösmallejaan. Lapsen identiteetti kehittyy ja jos silloin jää vaille tärkeää tukea, rakkautta ja ohjaamista on ihmisen todella vaikeaa aikuisena luoda turvallinen elämä itselleen. Usein ihmiset ketkä kokevat näitä asioita hakeutuvat myös aikuisena huonoihin suhteisiin tai vaikenevat. Silloin tunnekuorma kasvaa, lopulta tilanne räjähtää käsiin ja kamelinselkä katkeaa. Toisille se voi olla jo niin myöhäistä, että kuolema on ollut ainoa vaihtoehto päästä pois tuskasta mikä sisällä velloo.

Kerron Laurasta lisää jos hän niin toivoo, tämä on hänelle iso asia ja on todella rohkeaa kertoa asioista muille. Kiitos hänelle.