Korjaaja

Kaikki sanoo sävyyn säälivään. Oma vika kun tällaiseen jään. Mutten tiedä enää itsekään, ketä pelkään. En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut. Ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut. Mä astun harhaan taivaan tieltä jonnekin pimeään. Mut viedään sinne missä ei ees tarvitse nimeään.

Joku raja, Lauluntekijät: Paula Julia Vesala / Mira Anna Maria Luoti / Jori Allan Petteri Sjoroos

Vain harva ymmärtää todella mitä aion kirjoittaa nyt. Jos joku sellainen lukee tätä ja on tilanteessa missä ei ulospääsyä, en osaa muuta neuvoa antaa, kuin se, että jos suunnittelet eroa, tee hyvä suunnitelma ja käänny jo etukäteen auttavan tahon puoleen. Sillä eron hetki on se vaarallisin hetki. Ei ole mitään sellaista neuvoa tai sanaa, miten ihminen joka elää sellaisessa tilanteessa saisi siitä elämäntilanteesta lähtemään, se vain tulee kaikille eteen kun liika on liikaa. Mutta, muista, et ole yksin ja apua saa oikeasti. Itselläni meni aivan liian kauan ja se, että edes sain apua meni liian pitkälle. Jos ei muuta, soita Nollalinjalle, sillä on oikeasti hyviä ihmisiä, olen sinne soittanut montakin kertaa. Numero on 080 005 005. Minä en ole ammattilainen enkä voi auttaa muutoin kuin kuuntelemalla (en ole terapeutti, joten en osaa mitään, mutta voin olla se kaveri jolle kertoa) ja voin auttaa myös kertomalla eri tahoja mihin voi olla yhteydessä. Niitä mistä saa ammattilaisen apua.

Olen korjaaja, minä korjaan kaikkea ja kaikkia. Ystävät luottavat monesti apuuni, kiitos. Kun tapahtuu jotain, onnettomuus, sairaskohtaus, väkivaltaa ym, pystyn toimimaan autopilotilla. Minä vain korjaan kaiken. 

Se miksi jotkut jää suhteeseen tai elää lapsena sellaisissa oloissa kuten minä ei ole yksiselitteistä vastausta siihen miksi sitä ei kerro kellekään, ei edes poliisille. Se mikä on totta, on se, että kun sellaisesta elämästä lähtee pois, et pääse siitä helpolla ulos. Ja pahimmassa tapauksessa se voi päätyä tragediaan. 

Tiedättekö montako kertaa olen kuullut tämän: sä oot niin normaali, mä ainakin lähtisin ekasta lyönnistä etc. Mutta, kukaan ei voi sitä päälle päin nähdä, sillä sellainen ihminen sellaisessa tilanteessa on ohjelmoitu suojelemaan tekijää. Lisäksi sellainen ihminen on kaikkein paras näyttelijä, sillä se ihminen osaa salata kaiken ja vuosi vuodelta se on helpompaa. Se, että sinusta joku näyttää normaalille, niin kauan kun et elä toisen kengissä, älä tee olettamuksia! Sinä et ole sen ihmisen elämässä oikeasti, sinä et koskaan voi tietää todellisuudessa mitään toisesta tai sen historiasta.

Lähtisin ensimmäisestä lyönnistä, se on helppo neuvoa ja sanoa näin, mutta luuleeko joku oikeasti, että se joka satuttaa toista tekee sen ekoilla treffeillä. Ei todellakaan! Se alkaa pienistä asioista joita annat anteeksi joka kerta. Rakkauslasien läpi ei osaa nähdä tilannetta. Sama kaava toistuu aina:

Väkivalta -> anteeksipyyntö -> muka katumus -> lahjominen -> tekee kotityöt ym ym -> itsesääli ja traaginen kertomus/uhkailu itsemurhalla -> kun annat vähän vihreää valoa -> syyttäminen, mutta kun kyllähän sinä ...

Ja näin, kierre on valmis. Voi olla pitkiäkin aikoja kun toinen ei lyö, henkinen väkivalta on usein mukana ja se puolestaan on läsnä joka päivä, tavalla tai toisella. Se joka tekee pahaa ohjelmoi toista ihmistä. Se tietää, että sinä et koskaan lähde. 

Minua on ohjelmoitu syntymästäni asti. Se on yksi painavimpia syitä, miksi aikuisena hakeuduin samanlaisiin suhteisiin. Minua ahdisti olla normaalin ihmisen kanssa siitä syystä. Joten koskaan suhteet ns. normaalien miesten kanssa ei onnistunut. Ahdistun ja kaikki asiat mitä on tapahtunut tulevat läsnä suhteeseen. Ja ne ihmiset, ketkä joskus seurustelivat minun kanssa tai tapailivat, tietävät tämän, että minä en voinut olla siinä suhteessa. Kauniisti sanottuna, vähän päästäni olen pimeä ja ahdistunut sekä hankala ahdistuskohtauksieni kanssa. Osa myös näki mitä ex kumppanini teki, ei päästänyt minua pois. Vaikka olimme jo eronneet, hän sabotoi uusia suhteitani, joten oli aika, jolloin en enää yrittänyt. 

Se miten joku ei päästä pois, no se alkoi aina sillä, että hän keksi typerän lempi nimen sille kenen kanssa koetin seurustella. Sitten hän jätti suorittamatta velvollisuuksiaan, sen jälkeen hän koetti saada sympatiaa, laitteli rakkauslauluja ym sekä vetosi muistoihin. Sittenkin vaikka hän oli uudessa suhteessa itsekin. Sitten vetosi lapsiin, laittoi minun esikoiseni sanomaan, kuinka teen virheen ja minun pitää palata. Taikka, kun jotain sattui, hän soitti aina ensimmäisenä minulle. 

Joten, sitä luulisi pääsevänsä eroon kun eroaa, mutta se ei mene niin. Parhaimmillaan on laitettu uusi kumppani minun perääni vainoamaan ja todettu vain, minkä minä sille voin. No varmaan sen, että manipuloit sitä toista tekemään omat likaiset työsi. 

Näissä tilanteissa henki on oikeasti vaarassa. Jokaisessa näistä eroista on henki ollut vaarassa. Kun erosin liitostani, se alkoi näin, että kun sain sanottua sen ääneen hän veti veitsellä sormensa rikki. Sitten pitikin lähteä sairaalaan ja jänteet oli paskana. Tämän jälkeen hän lakkasi ottamasta enää mitään vastuuta ja otti kaiken maailman kulutusluottoja minun nimiini ja osteli kaikkea. Ryyppäsi ja biletti kaiken aikaa, olin lapseni kanssa yksin.

 Kerran olin Lieksassa mummoni siskon luona lapseni kanssa kun olin niin väsynyt ja palasin takaisin. Siellä oli hän veljineen ja veljen tyttöystävän kanssa ryypännyt ja rikkonut kämpästä kaikenlaista. Wc oli oksennusta ja kusta täynnä, käytettyjä kondomeja oli heitelty ympäriinsä. Kalja ja viinapulloja joka puolella sekä lattiat oli yhtä tahmeat kuin baarin lattia. Sitä oli muuten aika kiva alkaa siivoamaan pienen lapsen kanssa.

Lapset eivät koskaan olleet oikeasti tärkeitä, ne olivat peliväline minua vastaan. Aina. Olisi se toisaalta pitänyt tajuta, kun esikoinen syntyi, hän sanoi lenkillä minulle, että on epäreilua kun vauva saa kaiken huomion enkä huomioi häntä enää ollenkaan. Jälkeenpäin kuulostaa vähän karmivalle, että aikuinen mies on mustasukkainen vauvalle. 

Lopulta, minä en vain enää jaksanut salata asioita tai olla se korjaaja. En jaksanut enää siivota verta seiniltä ja kokea sitä kipua, en jaksanut enää henkistä väkivaltaa enkä sitä ettei hänestä päässyt eroon. Joten, koetin tappaa itseni kolme kertaa. Viimeisen kerran soitin sosiaalitoimelle, joko minä kuolen tai tuo kuolee. Vasta sitten siihen puututtiin oikeasti. Olin hakenut apua ym jo neljä vuotta ennen tätä tapahtumaa. En saanut apua mitä olisi pitänyt, ennen kuin tilanne meni todella vakavaksi. 

Joten, sosiaalitoimi tuli, pidettiin palaveri ja perhekuntoutus. Teimme sen erikseen. sosiaalitoimi sanoi, joko te olette nyt lopullisesti erossa tai jos ette lapset otetaan teiltä pois. Minä valitsin erossa olemisen, en miettinyt sitä hetkeäkään, olin niin helpottunut, voisinko päästä hänestä oikeasti eroon. Ja pääsinkin, se oli rankka jakso, mutta minusta hyvä kokemus. Se sosiaalityöntekijä oli fiksu ja teki oikean valinnan. Tuo oli parempi apu kuin huostaaminen, kaikki näkivät kyllä, että lapsista oli pidetty huolta ja minulla oli todella hyvä ja lämmin suhde lapsiini. Kiitos hänelle. Jatkoin opintojani normaalisti koko tämän kaiken ajan. Valmistuin sinä aikana insinööriksi kun minun pitikin. Minussa on se sellainen puoli, joka alkaa suorittaa ja korjata heti kun jotain tapahtuu. Se on minun selviytymismekanismi, korjaaminen. 

Elämäni oli valoisaa, ihan kuin olisin elänyt ensimmäistä kertaa. Tapasin sinä vuonna nykyisen aviomieheni ja hän osti talon, johon me muutimme. Vaikka ensimmäisten vuosien aikaan eksäni ja hänen nykyisensä teki kaikenlaista. Eksäni pahoinpiteli nykyisensä ja se meni oikeuteen. Tämä uusi puoliso toki uhkaili minua, että jos en tule todistamaan eksääni vastan oikeudessa hän tekee elämästäni helvetin ja lapset otetaan pois. En suostunut, sillä minä en halunnut olla koko homman kanssa enää tekemisissä enkä vaarantaa lapsiani. Sen jälkeen alkoivat puhelut, missä koetettiin selvittää meidän osoitetta. Puheluita tuli myös lapsilleni. Tosin, vaikka heidän juttu meni oikeuteen, olivat he todellisuudessa vielä pari, siellä oikeudessa he vetivät kunnon draamaa, siitä sai kuitenkin rahaa valtion kassasta, varsinkin kun toisella uo oli jo vahvasti mukana eli omasta pussista ei tarvinnut maksaa. Oli oikein, että se meni oikeuteen, mutta väärin oli huijata siellä. 

Heidän ahdistelu oli yksi syy miksi muutimme pois ensimmäisen kerran Kuopiosta. Joko lähestymiskielto tai muutto, valitsin muuton, sillä lähestymiskielto ei estä tekemästä toiselle pahaa. Minun tuli kuitenkin koti-ikävä ja ikävä omaan taloomme ja siksi muutimme takasin alle vuodessa. Minulla oli ikävä äitiäni ja mummoani sekä taloamme.

Tosin minä en talosta omistanut yhtään, mutta mieheni antoi minun sisustaa kun rempattiin ja se oli meidän koti. Tunsin siellä oloni turvalliseksi ja vakaaksi. Lisäksi nykyinen aviomieheni on myös ollut isänä läsnä minun vanhimmille lapsille. Toisiksi vanhin ei koskaan edes muista aikaa edellisestä liitostani ja ainoa isä kenet hän tuntee on mieheni. Tulevaisuus näytti hyvältä, viides lapsi tulossa, ihana koti, lähellä sukua ja olin saanut juuri opiskelupaikan mestarin opintoihin ja miehelläni oli todella hyvä työ. Viikko muutostamme, kaikki oli tuhoutunut ja meidän tulevaisuus oli poissa. Meidän kotimme oli poissa, ura poissa, maine paskana, omaisuus poissa, kaikki se minkä eteen olimme tehneet töitä oli poissa. Se oli poissa vain tunneissa. 

Eikä tarvitse sääliä, sääli on sairautta. Mutta, sen minä sanon, että ne kommentoijat, toivottavasti karma tuo teille sen mitä te teitte minun perheelleni, todellakin toivon sitä. Ehkä joskus vielä opitte, sen mitä tuskaa voitte sanoillanne aiheuttaa. Potkia jo valmiiksi maahan potkittuja ihmisiä, teidän esi-isät on varmaan todella ylpeitä teistä millaisia ihmisiä olette.