Kiusaaja vaihtamaan koulua ei kiusattu

"Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin, jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat." 

- Seneca

Oletteko nähneet koskaan tuollaisen lauseen tai vähintään tuon tapaisen lauseen, joka kiertää somessa? Olen nähnyt sen monesti ja minä vihaan tuota lausetta. Todella vastenmielinen lausahdus "aikuisilta" ihmisiltä. 

Eli, aikuisten mielestä kiusaamisasia ratkeaa sillä, että kiusaaja vaihtaa koulua? Eli toisin sanoen, siirretään ongelma muualle. Sekä on ratkaisu? Lähestyn asiaa nyt toisella tapaa. Jos sinulla on homeinen talo, sinä myyt sen eteenpäin, jotta saat rahasi takaisin ja pääset homeesta eroon. Se ei enää ole sinun kiusanasi, mutta se home on muiden ongelma sen jälkeen. Kuulostaako hyvälle toiminnalle? Ei kuulosta.

Se, että kiusaaja vaihtaa koulua voi myös johtaa kiusaajan kohdalla pahempiin ongelmiin. Hän on kuitenkin lapsi. Aikuiset ihmiset tahtovat järkyttää lapsen maailmaa, koska eivät osaa auttaa ja ohjata lasta muutoin. Aika naurettavaa. Me olemme ne aikuiset, on meidän tehtävä ottaa itseämme niskasata kiinni ja alkaa opettaa näitä lapsia ja nuoria. Nyt vähän ryhtiä siihen toimintaan. 

Lapset ja nuoret vasta opettelevat tätä elämää. Antakaas kun kerron. Minua kiusasi yläasteella todella pahasti eräs tyttö. Hän teki kaveriporukkansa kanssa minun jokaisesta päivästä helvettiä siinä koulussa. Mutta, minä en vihannut häntä olin toki vihainen/surullinen. Kerran, eräs toinen tyttö puukotti häntä kasvoihin vessassa. Vaikka hän kiusasi minua, olin todella huolissani hänestä, joten kysyin, oletko kunnossa. Huomasin, kuinka hän oli siitä kysymyksestä hämillään, vastasi vain, että joo. Ymmärrättekö? Kiusaaja vuotaa myös verta siinä missä sinäkin ja häntä sattuu yhtä lailla. Vuosia myöhemmin, tämä tyttö pyysi anteeksi ja annoin hänelle anteeksi. Hän oli vain lapsi, joka kärsi myös eikä osannut olla paremmin. 

On siis meidän tehtävä aikuisina keksiä parempia keinoja. Minun mummo aina sanoo, että jos lähtöö sutta karkuun, tulloo karhu vastaan. Ja se on totta, kiusatunkaan ei pidä lähteä mihinkään, sillä jos kiusaamista oli paikassa a se todennäköisesti jatkuu myös paikassa b. Kiusatuille ja kiusaajille pitäisi antaa terapiaa ja meidän aikuisten apua. Se, että opettajat sanovat etteivät tienneet on vähän epärealistista kasvatuksen ammattilaisilta. Minä olen joskus tehnyt töitä koulussa ja näin monesti sen asetelman, joten miksi opettaja ei näe, minä olin vain keittiön täti. En syytä opettajia, mutta käännän katseeni koulun suuntaan. Ensinnäkin ne puhelimet pois. Toisekseen, sosiaalisenmedian kasvatusta enemmän. Sitten, henkilökuntaa enemmän ja varsinkin näitä, ketkä hallitsevat pääkopan asiat. Laittakaa oppilaille mahdollisuus tehdä nimettömän ilmoitus kiusaaja / kiusattu asetelmasta silloin olette tietoisia tilanteesta kun lapsi/nuori uskaltaa kertoa. Vaikka ei olisi itse kiusattu, kannustakaa lapsia kertomaan ketä kiusataan. Jos ei koulussa niin kysykää kotona. Sitten se, miten lähestytte kiusaajaa, ei rangaistuksia, vaan rajoja ja hyviä toimintamalleja. Laittakaa kiusaaja ja kiusattu yhteisterapia sessioihin. Kuunnelkaa ja opastakaa. Se, mikä toisen mielestä oli vitsi voi pahoittaa toisen mielen, joten silloin meidän aikuisten pitäisi sanoittaa näitä asioita lapsille ja nuorille. Ja anteeksipyyntö, ettei sitä anteeksipyyntöä tehdä pakotetusti vaan siten, että kun kiusaaja näkee virheensä hän pyytää sitten anteeksi, ei pakotettuna. Ja me muut aikuiset, on meidän aika muuttaa omia tekemisiä ja näyttää parempaa mallia näille lapsille ja nuorille.

Ja  hei, Purra, arvaa miten tämän voisi toteuttaa? Sillä rahalla, mitä sanoit ettei muka tarvita. Nämä on vain ehdotuksia mitä kaikkea voitaisiin tehdä. Tähän voisi lastensuojelunkin ottaa mukaan, siellä on todella hyviä ideoita, kuten perhetyö, joten siletä varmaan hyvällä rahoituksella voisi tulla muitakin ajatuksia vaikka tämän asian suhteen.  

Minä käytän monia noista keinoista kotona omien lasten kanssa, toki meillä ei nimettömänä näitä tehdä, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Kysyn omilta koulukkailta joka päivä miten meni, luen heidän kasvoiltaan ja jatkan kysymistä. Sitten kysyn mitä heidän kavereilleen tai muille kuuluu. Sitten he kertovat ja neuvon miten kannattaisi toimia. He tietävät myös sen, että minä puutun muidenkin lasten kiusaamisiin. Esimerkiksi, tyttäreni koulussa on eräs tyttö, joka jätetään ulkopuolelle sen takia, koska joku puhuu hänestä pahaa. Joten, sanoin tyttärelleni, että ole sinä sen kaveri hän on varmasti yksinäinen. Sinä tiedät itse miltä se tuntuu. Joten hän oli tälle kaveri. Tosin muu koulu ei tykännyt ja alkoivat maalittamaan tytärtäni. Mutta, oma lapseni on vahva luontoinen yksilö ja me puhutaan kaikesta kotona. Hän sanoo, ettei tarvitse feikki kavereita ja tietää että autan sekä tuen häntä aina. 

Joten, näettekö, puhumisella ja toisen kuuntelun taidoilla on paljon merkitystä. ei sillä miten te meuhkaatte lapsia ja nuoria vastaan. Minä ymmärrän sen, mikä viha ja pelko asian suhteen on. Mutta, me ei tehdä asiaa paremmaksi sotimalla ja valitsemalla puolia. Vaan ohjaamalla meidän lapsia, niin kiusattuja kuin kiusaajia. Vastakkain asettelulla ei muutu mikään koskaan.