Kirja

"Kun teet, mitä sinun kuuluu tehdä, pidä samantekevänä, teetkö sen palellen vaiko lämpöisenä, nuokkuen vai kylliksi nukkuneena, herjausten vai siunausten saattelemana, tai joudutko kuolemaan tai tekemään jotain muuta." 

- Marcus Aurelius

Onneksi tämä päivä alkoi ilman draamaa, vieläkin jaksaa ihmetyttää ilmoitus minusta. Se kuitenkin tehdään ihmisestä joka ei kykene pitämään itsestään huolta, tarvitsee tukea ja hoitoa taikka on paha päihdeongelma. Hmm.. minulla on ollut läpi elämäni hoitokontakti, joten ihmettelen, etteivät he näe minussa mitään vikaa tai tarvetta sosiaalipalveluille. He kuitenkin ovat ammattilaisia, joten joko he ovat todella epäpäteviä tai sitten heidän mielestään olen ihan normi tyyppi. Veikkaan itse  jälkimmäistä. Toisekseen, miksi kukaan oikeasti minulle läheinen ei ole huolissaan tai suurin osa lukijoistani, jotka ovat olleet mukana jo alusta asti. Varmaan siksi, kun ei ole huolta, haluttiin vain käyttää vallan välineenä eilistä asiaa. Tuollaisen käyttö vallan välineenä on todella sairasta. Mutta, usein tuollaiset ihmiset, ketkä eivät välitä yhtään toisten hyvinvoinnista eivät myöskään tunne huonoa omatuntoa. No saanpa lisää kirjoittamisen aihetta tuleviin kirjoihini, sillä jos en its olisi elänyt elämääni ja jos siitä ei olisi lausuntoja en uskoisi tämmöisten asioiden tapahtuvan todella. Sinällään, kun itse on kokenut asioita, ymmärtää paremmin heitä, keille tämmöisiä asioita sattuu todella paljon koko aika. Näitä asioita on vaikea ymmärtää täysin, ennen kuin ne tapahtuvat itselleen. Senkään jälkeen et voi ymmärtää lopulta sitä, mille toisesta täysin tuntuu. Jokainen meistä on kuitenkin yksilö. 

Kuten olen kertonut, mummoni toivoi isästäni tyttöä, mutta kun hän olikin poika, hän oli pettynyt. Tämän jälkeen hän toivoi isästäni kirjailijaa. Mutta, sen sijaan isäni ei kykene edes kunnolla lukemaan. Kun äitini alkoi odottaa minua, mummoni oli pettynyt ja vannoi ettei voisi sietää minua koskaan. 

Sinällään vain hassu juttu, että lopulta mummoni teki kaikkensa vakuuttaakseen isälleni, että olen hänen lapsensa ( kuten olenkin geneettisesti ). Joten ironia tässä asiassa on se, että kun synnyin olin tyttö ja kun vartuin mummoni oli todella onnellinen kun kirjoitin paljon esimerkiksi runoja. Saatoin istua tunti tolkulla paikoillani ja kirjoittaa ruonoja kaikesta mitä näin ympärilläni. Luin niitä ääneen ja en silloin vielä ymmärtänyt, mutta mummoni itki joka kerta. 

Olen vuosia koettanut aloittaa kirjan kirjoittamisen. Siihen ei menisi edes kauaa, sillä tiedän jo mitä kirjoittaisin. En osaa myöskään lopettaa kirjoittamista, kun aloitan. Syy mikä minua on estänyt on tämä, etten halua siitä itkuvirsikirjaa. Tarkoitan sillä sitä, etten tahdo kirjoittaa elämästä siten, että se on vain itsensä säälimisen tyylinen kirja. En siis ollut valmis, en ollut käsitellyt asioita ja siksi siitä olisi tullut sekava teos. 

Kirjoittaminen on sellaista, että siitä pitää välittyä tunnetta, muttei saisi kirjoittaa tunteen vallassa. Tunteet sotkevat ajatukset, eli silloin siitä ei tule selkeä tai johdonmukainen. Tiedättekö mitä tarkoitan, vähän kuin pieni lapsi, joka tulee luoksesi kaaduttuaan itkien sopertamaan tapahtumaa. Eihän siitä saa kunnolla selvää, sillä silloin lapsella päällimmäisenä on tunne mikä on ylitsepääsemätön. Eli, jotta voisi kirjoittaa selkeästi, tulee oma mieli rauhoittaa. 

Tämä blogi on myös osa tapaani harjoitella kirjoittamista. Tavoitteeni on hyvin selvä, minulla on jo kaksi kirjan runkoa valmiina, joten pitäisi vain aloittaa kirjoittamaan. Yksi on fiktioon ja mielenterveyteen liittyvä teos ja toinen on tulipaloon liittyvä teos, sinä päivänä kun siitä tulee lopullinen päätös. Siihen menee vielä vuosi aikaa, mutta olen jo sen päätöksen tehnyt ette kirjoitan kaiken julki. Aion koota sinne kaikki asiakirjat kaikista asioita mitä tapahtui ennen ja sen jälkeen. 

Tiedättekö miksi haluan tehdä sen kirjan tulipalosta? Haluan kirjoittaa sen siitä syystä, kun kukaan tätä ei ole osannut selvittää, ehkä joku toinen näkee siinä vastauksen. Kuten olen sanonut, oikeuden kannalta sillä ei ole mitään merkitystä. Minulla on mielessä muutama asia mikä on myös jäänyt vaivaamaan ja aion selvittää ne tavalla tai toisella. Katsotaan mitä saan lopulta selville. 

Minulla on valmiina myös kolmannen teoksen aihe ja toteutus, mutta sitä en kerro tänne vielä. Pitää selvittää muutama lakiteknillinen asia ja velvollisuudet sekä oikeudet siihen liittyen. Joten, kirjan kirjoittaminen ei ole vain näppäilen sanoja näytölle. Pitää miettiä tarkkaan kuinka jonkun asian toteuttaa. 

Kirjottaminen voi olla yksi rankimmista asioista ajan suhteen, sillä minulla on omat hommani tulevaisuudessa päivisin, vapaaehtoistyö ja perhe. Mutta, jos ei panosta omaa aikaansa, sitä mitä jää velvollisuuksien jälkeen ei voi saavuttaa tavoitteitaan. Monet ihmiset, jotka ovat menestyneet ja saavuttaneet unelmansa, ovat joutuneet luopumaan monista asioista saavuttaakseen päämääränsä. Mikään ei tule ilmaiseksi, mitä enemmän tekee asioiden eteen töitä voi saavuttaa haaveensa. Minulla on tavoitteena kuitenkin tehdä oman alani päivätöitä, sillä se on jotain mitä olen halunnut tehdä aina. Mutta, sivussa haluan myös kirjoittaa, sillä pidän kirjoittamisesta. 

Onneksi aviomieheni on tottunut minun tapaani elää, eli kun työstän jotain asiaa, työstän sitä täysillä ja toisinaan voin olla hieman liian keskittynyt asiaan. Kun aloimme seurustelemaan se oli hänelle vaikea paikka, sillä en ole ihminen, joka roikkuu toisessa. Kun minulla on jokin projekti en näe enkä kuule mitään. Ehkä aloitan kirjoittamisen tänään, minulla on reilu viikko aikaa keskittyä siihen enemmän kuin normaalisti.