Kasa tomaatteja

"Viha ei koskaan lopu vihalla. Ainoastaan rakkaus voi sen parantaa. Tämä on ikuinen, muinainen elämän laki." 

- Buddha

Olen puhunut paljon anteeksiannosta ja siitä, että miten itse kärsii eniten siitä vihasta mitä toisen teot aiheuttavat. Yleensä pahiten satuttavat ne ihmiset, jotka ovat läheisimpiä sinulle. Ei niinkään he, ketkä ovat vihollisiasi. Läheisten pahat sanat jäävät kaikkein eniten kummittelemaan omaan mieleen ja se muuttaa meitä. 

Joskus ihmiset puhuvat minulle ja minä kuuntelen. se on kaikkein tärkeintä ystävyydessä. Minä myös ymmärrän heitä ja sen tuskan mikä heillä on, sillä kannan samaa mukanani aina. Olen nähnyt miten se tuska mitä ystäväni ovat kokeneet on heihin vaikuttanut ja olen todella pahoillani, sillä he ovat aivan mahtavia, ihania ja kilttejä ihmisiä. Mietin monesti, millaiseksi minä muutuin toisten tekojen seurauksena. Millainen olisin, jos elämä ei olisi olut niin rosoista. Joskus olen siitä vain todella surullinen, toisinaan vihainen ja joskus väsynyt. Olisinko parempi vaimo jos olisin ollut onnellisempi? 

Muistan sen tunteen, kun ajattelin miten rakastan toista ja sen miltä tuntui jos toinen petti luottamuksen. Varsinkin jos kyseessä oli oma kumppani. Olen sen takia huono vaimo, kun en enää välitä. En tunne mitään jos toinen pettää luottamuksen. Juuri siitä puhuin eilen mieheni kanssa, sanoin vain, että luuletko minun välittävän mitä tekisit tai pelkäävän sitä. Kukaan ei tullut minua pelastamaan, minä pelasti itse itseni. Mieheni vastasi, että olisi hän pelastanut minut jos olisi tuntenut minut. Mutta, sillä ei ole enää väliä, asia vain on näin. Menetin kykyni nähdä asiat vaaleanpunaisten lasien läpi ja joskus se on epäreilua. 

Oletteko kuulleet tarinaa tomaateista? Se kuvastaa hyvin sitä, miten oma suhtautuminen vaikuttaa oman elämän laatuun ja siinä suurin syy miksi olen antanut anteeksi, vaikka ne ketkä satuttivat muuttivat minua paljon. Kerron teille sen, tämä ei ole minun keksimäni, mutta olen sen joskus kuullut. 

Eräänä päivänä opettaja kysyi oppilailtaan, onko teillä vihamiehiä, ihmisiä keistä ette pidä tai sellaisia ketkä ovat teitä satuttaneet. Oppilaat nyökkäsivät opettajalle, toisilla oli enemmän ja toisilla vähemmän. Opettaja antoi oppilaille tehtävän, tuokaa kouluun niin monta tomaattia, kuin sinulla on näitä ihmisiä mielessäsi. Seuraavana päivänä oppilaat toivat pussissa tomaatteja, osa toi kaksi ja osa jopa kaksikymmentä. 

Sitten opettaja sanoi, kantakaa sitä pussia mukananne joka paikkaan kuukauden ajan. Jo viikon jälkeen pussissa olevat tomaatit alkoivat vettymään ja ne alkoivat haista ja painaa paljon. Oppilailla oli tukala olo kantaessaan mätäneviä haisevia tomaatteja mukanaan. Varsinkin heillä, keillä tomaatteja oli kymmeniä. Kuukauden kuluttua opettaja kävi oppilaiden kanssa tulokset läpi, hän sanoi, katsokaas, kuten näette näiden mätänevien tomaattien kanssa kulkeminen oli epämukavaa ja raskasta. Opetus, meillä on vain yksi sydän ja sen varjeleminen on tärkeää, eikä saa antaa pahojen ihmisten mädättää sitä.