Jäljet käsissäni
"Pelko on suurin almunjakaja."
- Friedrich Nietzsche
Isäni kertoi aina, kuinka oli pelännyt käsiäni. Hänen mielestään ne olivat epätavalliset, ei vauvojen käsien pitäisi olla sen näköiset kuin minun olivat. Ne olivat kuin vanhan naisen kädet, sormet olivat pitkät ja käsi oli täynnä viivoja. Hän pelkäsi minua jo kun synnyin.
Lapsuudessa kuulin tuota samaa hyvin paljon, käteni olivat muidenkin mielestä pelottavat. Eivät yhtään sellaiset kuten pientenlasten kädet ovat. Tottahan se on, ne ovat täynnä viivoja ja ovat kuin vanhan naisen kädet. Peittelen usein käsiäni tai ainakin nuorempana peitin. Nyt olen jo niin vanha, ettei minun enää tarvitse.
Kämmenien viivat ovat todellakin erikoiset, niitä on paljon ja jotenkin olen monesti tuntenut olevani vanhempi kuin olenkaan. Siitä olen kuullut usein moitteita, mutta ihmiset eivät ymmärrä minua. Kun muut lapset leikkivät tai kuuntelivat lempi bändejään, minä valoin yöt ja mietin kuolemaa ja miten selviydyn elämästä. Olen todella yksinäinen, se mitä ajattelen on sellaista mistä kukaan ei tahdo keskustella. Kun olin 10 vuotias ja sanottiin, että bensa ei riitä loputtomiin ja se saastuttaa, aloin miettiä erilaisia tekniikoita, jolla se voitaisiin estää. Kun olin 13 vuotias, mietin, kuinka turkiseläimet pitäisi lopettaa ja millaista kidutusta se on. Ajattelen paljon asioita ja jos toista ihmistä sattuu, se kipu tuntuu minussa. Varsinkin jos se kohdistuu lapseen. Mietin lapsena miten julmaa ja typerää sotiminen on ja sitä kuinka todellisuudessa voisimme kaikki elää elämää, missä olemme harmoniassa keskenämme. Siten, ettei kenelläkään ole enempää tai vähempää. Mietin myös sitä, miksi yhteiskunnassa ei voida jakaa työtehtäviä siten, että jokainen voisi tuoda panoksenaan parhaan osaamisen. Että kaikille olisi yhtä hyvä elämä. Joten, olin outo, olen vieläkin outo ja yksinäinen.
Minulla on käsissäni yli 40 tikkiä. Olen saanut erilaisista teräaseista tai sen tapaisista lukuisia kertoja. Lasinsirujen aiheuttamia vammoja on kaksi, ne on liimattu. Sain vajaa kymmenen vuotta sitten vamman mikä vaati 38 tikkiä. Kämmenessä tikattavia arpia olisi ollut vaikka kuinka.
Olin alle 18 vuotiaana käymässä serkkuni luona, tämä on siis asia mitä edes hänelle en kertonut. Sen illan aikana joimme alkoholia. Serkkuni meni sen aikaisen poikaystävänsä kanssa nukkumaan. Minä jäin omani kanssa vielä juomaan. Sen aikainen poikaystäväni otti veitsen ja alkoi leikkiä sellaista leikkiä missä puukolla tökit sormien väliin. Hän teki sillä tavoin hullun kiilto silmissä. Pyysin lopettamaan, sillä hän teki reikiä pöytään, enkä tahtonut, että serkkuni pöytää rikotaan. Pysäytin hänet ottamalla puukosta kiinni oikealla kädelläni, valitettavasti otin kiinni terästä enkä kahvasta. Poikaystäväni ei pitänyt siitä, että estin häntä, hän suuttui ja vetäisi puukon pois. Koska pidin siitä terästä lujaa kiinni se viilsi samalla melkein sormeni irti ja osan kämmentä. Verta vuosi todella paljon. Vieläkin arvet näkyvät selvästi ja sormen liikkuvuus ei ole kauhean hyvä. Tämän tapahtuman takia, poikaystäväni alkoi riehumaan ja rikkoi tavaroita. Kun hän rauhoittui hän sammui. Minä siivosin jäljet ja salasin asian kuten aina. Jos serkkuni luet tätä olen pahoillani, tiedän, että yksi syy siihen, miksi et pitänyt yhteyttä hetkeen oli tämä tapahtuma.
Toinen pahin arpi oikeassa kädessäni on vamma mistä en ole täysin varma kuinka se tapahtui, mutta käteni oli silloin miltei kahtia, rasvakudos näkyi selvästi, tosin siitä ei vuotanut verta. Verta ei vuotanut todennäköisesti sen takia, koska olin niin paniikissa ja silloin adrenaliini iskee kuvioihin, jolloin se hidastaa vakavia vammoja. Ensin mietin, etten mene sairaalaan, että kyllä se paranee itsekseen, mutta lopulta joku soitti ambulanssin paikalle. Joten, taas sitä mentiin tikattavaksi. Vieläkään siinä kohtaan ei ole tuntoa. Ainoastaan todella iso arpi.
Vasemmassa kädessä on käden täydeltä viiltelyarpia, viiltelin nuorempana todella paljon. Siksi olen tatuoinut sen koko käden. Harmillisesti se on tavallaan kesken, enkä oikein tahdo löytää ketään sitä jatkamaan. Olen ajatellut, että sen saisi joku itse suunnitella mikä kuva sopisi siihen kertomaan eletystä elämästä, myös niistä huonoista asioista. Monikaan ei sellaista halua työkseen ottaa. Pidän tatuointeja taiteena ja tatuoijat ovat taitelijoita, siksi mielestäni olisi hienoa saada joku toteuttamaan omaa näkemystään. Mutta, se taitaneen olla asia mikä ei tule tapahtumaan koskaan.
Käteni ovat täynnä arpia ja mystisiä viivoja kämmenissä. Onko ne pelottavat vai ei, ehkä, mutta kai sillä jokin syy on olemassa, miksi asia on pelottava. Kaikki mikä poikkeaa meidän omista ajatuksista tai normeista on pelottavaa. Pelottava vauva.