Ilari

"Hulluutta on tehdä sama asia uudelleen ja uudelleen ja odottaa erilaisia tuloksia. Jos etsit erilaisia tuloksia, älä tee samaa asiaa joka kerta."

- Albert Einstein

Minä henkilökohtaisesti pidän todella paljon Albert Einsteinin sitaateista. Voisin jopa väittää hieman fanittavani häntä. Tämä sitaatti tuli mieleeni kun ajattelin Ilarin tarinaa. Kerron sitä mukaa ihmisten tarinoita täällä samalla kun vien tätä kokonaista tarinaa eteenpäin. Jokaisella on oma mielenkiintoinen tarinansa ja se miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä. Kuinka suuri merkitys lapsuudella todellisuudessa on meidän kaikkien elämässä on yllättänyt jopa itseni. Nämä tekstit on käyneet näiden henkilöiden luettavana ennen julkaisua ja jos haluaa jatkoa tai syventää omaa tarinan pätkää, olen lupautunut tekemään niin. Monesti oman äänen kuuluvaksi saaminen on tärkeä asia ja se, että jokaisen meidän tarina on lukemisen arvoinen. Monesti ajatusten ja tunteiden sanoittaminen on vaikeaa. Tässä kohtaa jokainen voi miettiä mitä itse tahtoisi sanoa.

Ilari syntyi keskimmäiseksi lapseksi sisarusparvessaan. Heillä oli tämän ajan mittapuulla iso perhe. Ilarilla on myös adhd, jota ei varhaislapsuudessa osattu havaita ja tästä syystä varhaislapsuuden kokemukset olivat hyvin negatiivisävytteisiä. Hänen toinen vanhempansa ja yksi sisaruksista kuoli jo ennen hänen kouluikää. Ilari joutui kohtaamaan siis suuria tunteita jo hyvin varhain. Hänen äitinsä joutui ottamaan ohjat käsiinsä, se oli hänelle uusi tilanne, sillä hän ei ollut koskaan edes maksanut laskuja itse. Hän oli ollut miehensä kanssa pitkään ja ollut perinteisessä roolissaan kotiäitinä. 

Ilarin isä oli hänen äitinsä suuri rakkaus, liian monta asiaa tapahtui kerralla ja se iloinen nainen mitä hänen äitinsä oli muuttui täysin. Ihmiseksi, jota kukaan läheinen ei tunnistanut enää lainkaan. Perhe ei käsitellyt suruaan vaan koettivat jatkaa elämäänsä eteenpäin. Ilarin äidille muodostui alkoholiongelma, sillä jollain tapaa tunteita oli turrutettava. Tästä syystä, usein vilkas poika sai mm. luudanvarresta selkäänsä, fyysinen ja henkinen pahoinpitely oli hänelle arkipäivää. Hänen elämänsä oli pelkoa täynnä siihen asti, kunnes hän täytti 8 vuotta. Silloin perhe muutti muotoaan, joten hänen äitinsä ei enää lyönyt niin usein. Läheiset jopa sisarukset tiesivät mitä Ilari koki, mutta eivät uskaltaneet puuttua tähän. Jos siihen puuttuisi olisit petturi. 

Ilari koetti koko ikänsä saada äitinsä ylpeäksi ja hänen hyväksyntäänsä. Hän urheili paljon, niin paljon, että lopulta se rikkoi hänen kehonsa. Jos hän ei osannut hiihtää hän opetteli niin kauan, että voitti kaikki muut leikiten. Lisäksi, urheilu hillitsi adhd oireita. Ilari oli sosiaalisesti todella rajoittunut ja harvoin puhui yhtään mitään. Hänellä ei ollut ystäviä ja usein hän olikin muiden silmissä se outo poika. Hän oli myös todella herkkä ja empaattinen ihminen. 

Hänen itsetuntonsa oli todella huono, hän piti usein itseään tyhmänä ja ihmisenä kenestä ei kukaan pitäisi. Hänen oli vaikea luoda ihmissuhteita ja ne vähäisetkin mitä hänellä oli puututtiin hyvin nopeasti perheen toimesta. Esimerkiksi ammattikouluun mennessä hänellä oli tyttöystävä kenestä ei perhe pitänyt, joten he käskivät naapurin pojan vahtimaan häntä salaa, jotta he tietäisivät näkikö hän tätä tyttöä. Jo entuudestaan Ilarin oli ollut lähtökohtaisesti vaikea luottaa muihin ja hän oli oppinut jo varhain valehtelemaan salatakseen asioita. Tämä johtui hänen äitinsä reaktioista. Päihteitä Ilari ei käyttänyt juuri koskaan muutamaa kokeilua lukuun ottamatta. Hän vihasi sitä oloa, ettei hallitsisi itseään. 

Useat suhteet naisten kanssa olivat sellaisia, missä häntä käytettiin hyväksi rahallisesti. Hänen eräs pitkäaikainen kumppaninsa vei useita kymmeniä tuhansia häneltä sekä hänen uuden autonsa. Mutta, Ilari ei sanonut koskaan takaisin, vältteli riitoja ja koetti vain miellyttää muita. Työntekijänä hän oli siitä syystä hyvä, koska hän otti kaiken vastaan sanomatta sanaakaan. Kaiken vapaa aikansa hän pelasi ja sitä kautta eli elämäänsä. Kaiket yöt menivät pelatessa, joskus jopa aamuun asti, kunnes piti lähteä töihin. 

Vuosien saatossa hänelle oli muodostunut vakava rahapeliongelma, hänen sisaruksensa ihmetteli, kuinka tämä joutui lainaamaan rahaa toistuvasti, vaikka palkka oli hyvä eikä menoja juurikaan. Tämä olisi pitänyt olla jo ensimmäinen varoitusmerkki. Sen sijaan, että hän olisi uskaltanut kertoa, hän peitteli ongelmaa. Hän myös huijasi ihmisiltä rahaa rahoittaakseen pelaamistaan. 

Koska hänellä oli huono itsetunto, hän myös petti kumppaneitaan usein. Kierre oli valmis, valheidenverkko oli liian laaja ja toisinaan hänestä tuntui, ettei tiennyt itsekkään mikä oli totta ja mikä ei. Hän huomasi myös hieman narsistisia piirteitä. 

Ilari ei tahtonut lapsia, hänestä ei olisi isäksi kellekäkään, eihän hänellä itselläänkään ollut isää mistä hän voisi ottaa oppia. Ei ollut kyse siitä, ettei hän pitäisi lapsista, olihan hän alun perin tahtonut olla lastenohjaaja, mutta äitinsä käskystä valitsi toisen alan. Hänen äidin mielestä ainoa vaihtoehto oli tehdä työtä ja opiskelu oli toissijaista. Jos hän koskaan koetti ottaa asiaa puheeksi hänet tyrmättiin täysin. 

Ilarin sisaruksella oli myös ongelmia hänellä oli paha alkoholiongelma ja siksi usein Ilari ahdistui sisaruksensa seurassa. Eniten häntä kävi sääliksi sisaruksensa lapset, mutta kukaan ei siihen uskaltanut puuttua myöskään, sillä olisit suvun petturi jos puutuisit asiaan. Joten nämäkin lapset saivat kasvaa turvattomassa ympäristössä alkoholin ollen heitä tärkeämpiä. 

Ilari menetti lopulta kaiken ja velkaantui satoja tuhansia euroja. Mutta, päivä kerrallaan hän elää elämäänsä. Hoitoon hän ei ole uskaltautunut menemään ja salailu on vieläkin osa elämää. Hän on katkaissut toksisia suhteitaan, mutta se ei ole ollut hänelle helppoa. Haitallisten suhteiden katkaisu on hankalaa varsinkin jos on koettanut koko ikänsä saada hyväksyntää. Ilarin tapauksessa vaikuttaa myös vahvasti äiti-poika asetelma. Usein myös miehiä ei lähtökohtaisesti kuunnella tunnetasolla samoin kuin naisia. Miehen pitäisi vain jaksaa vaikka ei jaksaisi. Lisäksi miesten on vaikeampaa puhua asioista ja tunteistaan ääneen. Jotkut ottavat asian jopa heikkoutena. Jos tavoittelemme sukupuolten tasa-arvoisuutta, olisi hyvä muistaa, että myös miehet ovat niitä keillä on tunteet ja paha olla. Aina se ok ei ole oikeasti ok.