Eutanasia

"Olen joskus ollut kaamean, epätoivoisen, äkillisen alakuloinen, mutta siltikin tiedän aivan varmasti, että pelkkä elossa oleminen on jotakin mahtavaa." 

- Agatha Christie

Pitkästä aikaan pääsin kirjoittamaan. Omat projektit vieneet paljon aikaa, mutta tilanne tasoittuu pian, kun pääsee jälleen normaaliin rytmiin. Sain pitkästä aikaa muistutuksen realiteetista sairauksieni suhteen. Itselläni asiat on hyvin ja elämä on tasaista. Sellaista mistä olen aina unelmoinut. Hoitamattomana asiat olisi voineet olla huonommin ja siitä olen iloinen, että olen voinut saada apua ja olla terve. Kaikille se ei ole mahdollista, joka tekee asiasta todella surullista. Monesti myös mietin, kuinka olen onnekas ollut sen suhteen minä aikana sairastuin. jos sairastuisin nyt, ei apua olisi tarjolla ja tilanne voisi olla pahempi. Pahimmillaan olisi työkyky ollut menetetty ja perhe-elämä olisi mahdotonta. Leimaantuminen on tässä pahinta ja asioista kertominen on tabu. Ihmisillä on monesti hyvin väärä kuva siitä mitä toinen käy läpi. Avun saaminen ja paraneminen on sellainen tie mikä on vaikea, varsinkin nykyaikana.

Rajatila on sairautena hyvin haastava, monesti ihmiset eivät myöskään ymmärrä sitä mitä se on ja millaisia ihmisiä he ketkä sitä sairastavat on. Kukaan miestä ei sitä ole valinnut eikä se ole sellaista mitä voisi ajatella sen olevan. Ihmiset, ketkä sairastuvat eivät ole muita huonompia tai vaikeampia, vaikka sairaus olisikin aika ajoin vaikea. Tärkeintä on hyvä hoitosuunnitelma ja oikeanlaisen hoitomuodon löytäminen.  

Tässä taannoin uutisoitiin naisesta, joka oli saanut luvan eutanasiaan. Hän sairastaa mm. rajatilaa. Hän on normaali työssäkäyvä perheen äiti, mutta tuska hänen sisällään on liian suuri, jottei hän tahdo enää jatkaa elämistä. Päätös tuskin oli helppo, eikä hän tahtonut aiheuttaa kipua läheisilleen, mutta se tuska mitä rajatila tekee ihmiselle on sellainen mitä ei voi käsittää. Hän ei kuitenkaan päätynyt itsemurhaan läheisiltään salassa tai laittanut rakkaitaan tilanteeseen, missä he joutuisivat löytämään hänet kuolleena. 

Olen itse myös harkinnut eutanasiaa sairauteni pahimmassa vaiheessa kahdeksan vuotta sitten. Luin paljon eri vaiheista mitä se pitää sisällään ja siitä missä sen voi suorittaa. Sveitsissä se on lain mukaan sallittua, mikäli sen voi osoittaa olevan epäitsekäs teko. Suomessa eutanasia on vielä toistaiseksi ollut lain vastainen. Monessa muussakin maassa se on lain silmissä kiellettyä. Siksi ihmiset saattavat matkustaa Sveitsiin asti päättämään päivänsä. 

Se miksi joku ihminen päätyy ratkaisuun on moniulotteinen. Joskus henkinen tai fyysinen kipu on niin suuri, että sen kanssa eläminen on mahdotonta. Kyse ei ole luovuttamisesta vaan siitä, ettei enää jaksa. Raja tulee vastaan, jolloin ihminen ei vain enää jaksa kantaa kipua mukanaan. Mielestäni, siinä tapauksessa ihmiselle pitäisi antaa lupa kuolla arvokkaasti. Kuten erän Briteissä sattunut tapaus, jossa miehen päälle oli heitetty happoa niin, että hänen toiminta kykynsä oli mennyt täysin. Tapaus sattui kun miehen ex naisystävä oli eron jälkeen päättänyt tuhota miehen elämän. Mies oli kestänyt pitkään naisen pahoinpitelyä ja lopulta eronnut. Nainen oli mustasukkainen miehen uudesta kumppanista ja päättänyt tilata happoa netistä. Naisystävä oli eräänä aamu yönä saapunut miehen luo ja kun mies oli nukkunut nainen heitti happoa nukkuvan miehen päälle. Mies heräsi hirvittävään kipuun ja juoksi kadulle huutamaan apua. Naapurin olivat soittaneet apua miehelle, jonka naama oli käytännössä sulanut sekä muutkin ruumiinosat saivat laajoja vammoja. Mies kiidätettiin hoitoon ja nainen pidätettiin. Nainen oli pidätys hetkellä istunut sohvalla rauhallisena ja odottanut poliiseja. 

Miehen vammat olivat niin laajoja, että hän halvaantui kaulasta alaspäin ja menetti kyvyn kommunikoida, kivut olivat hirvittävät. Perhe koetti kaikkensa auttaakseen miestä, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Siitä syystä mies haki lupaa eutanasiaan ja se hänelle myönnettiin. Mies nukkui rauhallisesti pois perheen ympäröimänä.

Kun ihmisen kipu on liikaa, tulisi olla oikeus päättää elämänsä rakkaiden ympäröimänä. Miksi pitäisi antaa toisen kokea jatkuvaa kipua siihen asti kunnes kuolee? Miksi joku täytyy pakottaa elämään, jos ei kuitenkin elämän laatu kärsii. Aina voi päätyä itsemurhaan, mutta se on todella äärimmäinen ratkaisu. Voimme myös miettiä, olisiko keinoja auttaa henkisestä kivusta kärsiviä. Mutta, henkiset sairaudet ovat vaikeita. Voimme koettaa erilaisia tapoja helpottaa tai parantaa niitä, mutta lopulta, vaikka tekisimme mitä se ei aina auta. On vaikea selittää toiselle ihmiselle miksi tahtoo kuolla. Eikä kukaan voi sitä edes selittää toiselle siten, että se olisi loogista toisen mielestä. Ainoa asia mitä voimme tehdä on vain hyväksyä kuoleminen, vaikka se on meille jotka elämme vaikein asia koskaan. 

Eutanasia tulisi sallia hyvillä perusteilla, itsemurhaan päätyminen ja siihen ajaminen ei ole reilua. Se on omaisille ja itsemurhan tekijälle vaikea ja traumaattinen asia. Toisekseen, pelkään itse sitä, ettei enää pääse henkisellä tasolla jatkamaan parempaan paikkaan vaan joutuu ikuisen limboon. Miksi emme siis antaisi ihmisille arvokasta kuolemaa, kuten voimme sen tarjota eläimille. Se on vaikea päätös, enkä koskaan usko, että ne ketkä päätyvät eutanasiaan olisivat tehneet väärää päätöstä. He ovat varmasti punninneet kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja taistelleet elämänsä puolesta, mutta jos elämänlaatu kärsii huomattavasti tulisi meidän tarjota siihen myös apua. Jos ainoa apu on kuoleminen rauhallisesti ilman kipua, miksi emme sitä suo toiselle. Keitä me olemme päättämään siitä kenen tarvitsee kärsiä ja kenen ei? Se on sen ihmisen oma valinta ja sitä meidän tulisi kunnioittaa, vaikka se onkin vaikea ratkaisu.