Euroviisut
"On kaksi tapaa paeta elämän kurjuuksia: musiikki ja kissat."
- Albert Schweitzer (1875 - 1965) saksalais-ranskalainen (elsassilainen) teologi, muusikko, musiikkitieteilijä, filosofi ja lääkäri
Musiikki, se on ollut itselleni aina lähellä sydäntä. Pystyn soittamaan soittimia korvakuulolla ja osaan jotenkin laulaakin, siten ettei kukaan oksenna ainakaan. Ukkini oli mieskuorossa aikoinaan ja muutenkin suvussa musiikki on vahvana läsnä luonnostaan. Suuria muusikoita lähisuvussani ei kuitenkaan ole. Musiikki voi olla silti tärkeää, vaikkei suuri muusikko olisikaan. Tosin, vaihdoin omat rumpuni, että sain tyttärelleni mopon. Ehkä vielä joskus on varaa uusiin, tyttären mopo oli kuitenkin nyt tärkeämpi hankinta. Se on hänen palkkansa työstä mitä tekee kesällä, eli vähän kotihommia ja opiskelua.
Minulle musiikki oli pakokeino kaikesta siitä paskasta mitä elämä heitti niskaan, varsinkin nuorena. Kuuntelin sitä todella paljon tyylilajista riippumatta. Kunhan musiikki tulee sydämestä se on parasta. Lisäksi olen aina rakastanut musiikin rajattomuutta, se kuuluu kaikille ja yhdistää ihmisiä erilaisista elämäntilanteista. Se siinä on kaikkein hienointa, se on puolueeton maaperä. Toki, sillä voidaan vaikuttaa paljon myös poliittisesti tai tuoda maailman epäkohtia esille. Ja onhan sotilaiden marssi vaikuttavaa katsottavaa kun he laulavat samalla kun marssivat.
Olen seurannut viisitoista vuotta Euroviisuja, en ole jättänyt yhtäkään kertaa välistä. Minä olen pitänyt siinä kilpailussa ennen kaikkea siitä, kuinka se yhdisti eri maat samaan paikkaan ja toi sen hienon fiiliksen läpi kameroiden kotisohvalle asti. Lapseni ovat myös seuranneet sitä ja se on ollut meidän perheen traditio. Mutta, tänä vuonna jätimme sen välistä. Syy on ainoastaan tilanne mikä vallitsee maailmalla. Kaikki alkoi jo rakoilla, kun Venäjä jäi kisoista pois. Sinä päivänä maailma meni jotenkin rikki kun Venäjä alkoi sotimaan. Se oli rauhanajan loppu ja on vaikea tie palata enää entiseen.
Sen pitäisi olla kilpailu, jossa tuemme toisiamme, emme tuo sinne sotaa tai politiikkaa. Miksi me länsimaat otamme puolia asioista, joiden osallisia emme ole. Eikö meidän tehtävä olisi auttaa näitä sotivia maita saavuttamaan rauha eikä tuoda sitä eripuraa meidän maaperälle. Näinkö luulette, että ottamalla joku puoli ja hampaat irvessä siitä taistellen nämä asiat ratkeavat? Meistä kukaan ei tiedä mikä on mitäkin, joten aina asia mitä meidän pitäisi tehdä on vaatia sotien lopettamista eikä villitä näitä ihmisiä lisää. Aloittaa korjaaman se mikä on rikki ja auttaa näitä ihmisiä ketkä ovat kärsineet tästä jo liikaa. Miksi te haluatte niin kiihkomielisesti kannattaa näitä kuin jotain urheilujoukkuetta.
Ainoa mitä voisimme tehdä, on oikeasti hakea rauhaa näiden sotivien valtioiden välille, ei ottaa kenenkään puolta. Minä olen siviilien puolella, niiden lasten ketkä tästä kärsivät. Aikuiset, ketkä hampaat irvessä sylki vaahdoten jauhaa, kuinka pitäisi jotkut tappaa, hävetkää! Näissä maissa asuu lapsia, mistä kohtaa he on väärin tehneet? Sellainen aikuinen, joka sanoo, että se on oikein mitä nyt tapahtuu on jollakin tapaa sairas yksilö. Eniten kärsii aina siviilit eikä sitä pitäisi mitenkään tukea millään tapaa.
Palaten kuitenkin viisuihin, minun mielestäni sieltä pitäisi sulkea sotivat maat automaattisesti pois, sillä se on paikka missä omaa sotapropagandaa viljellään. Joten, niin kauan kun joku päättää olla sivistymätön ja sotia, ei minusta sieltä voi tulla mitään sivistävää. Minusta on hienoa, että Sveitsi voitti. Aikoinaan Sveitsi oli rauhan maaperä, muistatte varmaan Geneven sopimuksen? Eikö ole sinällään hauska sattuma, että seuraavat viisut järjestetään Sveitsissä, maassa missä ennekin on tehty sopimuksia puolueettomalla maaperällä?
Muutoinkin, laulaja oli todella lahjakas ja musiikki oli oikein hyvä. En pitänyt esityksestä niinkään, sillä siitä olisi voinut saada näyttävän spektaakkelin. Laulun sanat olivat voimakkaat ja ulosanti oli luissa tuntuvaa. Joten, esitys olisi voinut olla sen mukainen, mahtava. Esiintyjä on todella lahjakas, joten vaikken seurannut itse viisuja, olen iloinen, että hän voitti. Varsinkin sen takia, että siellä kisoissa oli kaksi maata, ketkä oli laitettu edustamaan kahta eri puolta tahtomattaan, joten hyvä, ettei kumpikaan niistä voittanut.
Lapsiani asia harmitti, mutten tahtonut tuoda lasteni elämään jotain niin negatiivista mitä tämän vuoden viisut olivat. Se ei ole se paikka missä buuataan. Millaisen opin annamme lapsillemme? Selitin vanhimmille, että se on nyt negatiivinen tapahtuma ja emme sitä katso siitä syystä. Kun voittaja oli julki, seuraavana päivänä kuuntelimme voittajan kappaleen. Ainakin se iski nuorimpaan lapsistani, joten hänellä lienee sama maku sen suhteen mikä musiikki iskee. Voitte olla kanssani erimieltä, mutta sitä asiaa ei muuta mikään, että sotien pitää loppua!
Luotan Sveitsiin, muutenkin, Sveitsiläiset ihmiset on todella mukavia. Minulla oli kaverina muutama AMK aikana, oikein miellyttäviä ja kohteliaita ihmisiä. Tekniikka on siellä melko vahvana, joten joskus olisi oikein kiva päästä vierailemaan kyseisessä maassa. Onnea Sveitsi ja tietenkin, hienoa Suomi! Siitä olen iloinen, että meidän maan esitys oli vähän pilke silmäkulmassa esitys, juuri sellaista tarvitaan surun keskellä.