Elina

"Ota riski! Koko elämä on riskiä. Ihminen, joka menee pisimmälle on usein se, joka uskaltaa tehdä ja kokeilla rajojaan. Varman päälle kulkeva vene ei koskaan pääse etäälle rannalta."

- Dale Carnegie

Tämä tarina kertoo Elinasta, hän kertoo vain sen verran mitä kokee tarpeelliseksi. Kiitos, että uskallat kertoa oman tarinasi. 

Tuo aforismi kuvaa Elinaa täysin. Hän on aina ollut ihminen joka uskaltaa elää ja ottaa riskejä, vaikka se välillä pelottaisikin. Hän oli lapsena tyttö jolla oli luonnollisesti kihartuva pitkä vaalea tukka ja merensiniset silmät, sellaiset mitä näkee koralliriutoilla. Hänellä oli hyvin tavanomainen perhe, muutama siarus ja lemmikki. Hän asui suuressa kaupungissa rauhallisessa lähiössä omakotitalossa joka ei ollut mikään uusi, muttei vanhakaan. Hänen vanhempansa tekivät tavallista keskituloisen (sen ajan) ihmisen töitä, äiti oli hoitaja ja isä rakennuksilla. 

Elina harrasti musiikkia ja urheilua, kuten moni muukin hänen ikäisensä harrasti. Oli muutamia kavereita ja melko normaalia ihmislapsen lähiöelämää. Mutta, kuten olen aiemmin kertonut, se mitä näemme muista ei ole se mitä se oikeasti on. 

Elinan äiti oli hyvin julma sanoissaan ja usein puuttui hänen kehoonsa ja syömisiin. Elina oli hoikka, normaali lapsi, mutta äidin omat pelot painon suhteen tekivät elämästä saman katon alla hankalaa. Usein häntä arvosteltiin monesta suunnasta, tahallaan tai ei, sanat sattuivat. Elina oli kuitenkin kiltti lapsi, tosin ainoa lapsi joka saattoi toisinaan sanoa vastaväitteen. Toisinaan hän tiesi, että olisi parempi olla vain hiljaa. Hän oli isän tyttö, seurasi isäänsä joka paikkaan. Isänsä oli kiltti ja hyvä mies, mutta toisinaan Elina aavisti, että vanhempien välillä oli kitkaa. Kuten sanottua, lapset tietävät ja  muistavat enemmän kuin me aikuiset aina ymmärrämme. 

Elinalla oli salaisuus, kun hän oli lapsi häneen kohdistui sopimatonta käytöstä vanhemmalta mieheltä. Hän sulki asian mielestään moneksi vuodeksi, ei kertonut muille. Hän kärsi siitä yksin ja hiljaa. Valmiiksi huono itsetunto ja salaisuuksia joita hän kantoi mukanaan toi hänelle erään paheen. Ruoka. Hän tiesi äitinsä suhtautumisen ruokaan, hän opetteli piilottamaan sitä, syömään salaa. Kun paino alkoi nousta oli hänen perheensä ymmällään. Vaikka ruoka oli kotona ja koulussa tarkkaan laskettua, kuinka paino pystyi nousemaan. Tämä oli hänen suurimpia salaisuuksiaan eikä hän siitä ole voinut koskaan puhua ääneen. 

Ruoka ja varsinkin herkut toivat lohtua, usein hän näki itsensä lihavana ihmisenä. Vaikka totuus oli, ettei hän ollut. Eikä auttanut, että muutkin haukkuivat lihavaksi. Lapset osaavat olla toisinaan julmia, hän kohtasi kiusaamista toisinaan hyvinkin paljon. 

Totuus oli kuitenkin se, että lihava sanaa on helppo käyttää toisen satuttamiseen, vaikkei se edes olisi totta. Tämä särkee paljon toisen ihmisen identiteettiä.

Elina oli aina se, joka kuunteli miten vaikeaa muilla on. Hän oli se, joka päällepäin näytti ihmiselle jolla ei ole ongelmia. On helppo ajatella, että toisen elämä on helppoa ja rauhallista, mutta usein unohdamme sen, ettemme me tiedä miltä tuntuu kävellä toisen saappaissa. On helppo syrjäyttää toisen ihmisen tunteet, sillä usein omat kuvitelmamme muista ovat vahvempia, kuin se mitä toinen todella tuntee.

Kun Elina oli aikuinen, hän otti ja lähti maailmalle. Hän sai aika pian töitä ja lähti rohkeasti toteuttamaan itseään. Hän oli päässyt sisarensa mukana kerran ulkomaille ja nähnyt sen ihmeellisyyden, siitä asti hän päätti matkustaa niin paljon kuin voisi. Ja niin hän tekikin. Hän teki kovasti töitä ja matkusteli. Mutta, hänen yllään oli sama ikävä varjo, hän ei kelvannut itselleen, hän näki vain lihavan ihmisen peilistä. Tämä ei pidä edelleenkään paikkansa, sillä hän oli todellisuudessa hoikka. Hänelle oli vuosien saatossa tullut vääristynyt kuva kehostaan. Tämän takia hän jatkoi itsensä lohduttamista syömällä salaa herkkuja. Hän ei puhunut juuri muille ja kärsi hiljaa yksin. Hän ajatteli, että ns. hyvän perheen tytär ei voi kärsiä. Hän ei myöskään osannut luottaa muihin ihmisiin. Onneksi hänellä oli kuitenkin eräs vanhempi työkaveri, jonka kanssa hän pystyi jakamaan vaikeitakin asioita. Vaikka moni ihmetteli heidän läheisiä välejään. 

Elina asui yksin, mutta tuli aika kun työt loppuivat hetkeksi. Silloin hän joutui ensimmäistä kertaa rahallisesti ongelmiin. Hän oli aina ollut ahkera tekemään töitä, mutta nyt töitä ei olisi hetkeen näkyvissä. Tukia ei oikein saanut ja hän jouti kiristämään talouttaan, mutta se ei riittänyt. Siitä syystä hän teki sen mitä ei olisi koskaan uskonut tekevänsä. Hän tarjoutui antamaan seksiä rahaa vastaan. Se oli se hetki, mikä oli käänteen tekevä kohta. Aika, jolloin hän itse ymmärsi jotain itsestään. Hän tarvitsee apua, hänen pitää oppia luottamaan, hänelläkin on tunteet ja väliä. 

Se oli hänen elämänsä vaikeimpia aikoja, mutta oli vain elettävä niiden läpi. Ilman sitä, hän ei olisi pysähtynyt. Tämän jälkeen Elina opiskeli lisää ja oli avoimempi. Vaikka usein hän vitsaili julkisesti itsestään ja läskeistään ja väitti niitä vitsiksi se ei ollut sitä. Kukaan vain ei huomannut häntä tai sitä tuskaa. Paino on hänelle vielä hankala paikka, asia mitä hän ei käsittele, mutta siihenkin on tullut muutosta. Eniten on vaikuttanut ystävien vaihtuminen ja toksisten ihmisten kanssa vähemmän vietetty aika. Hän kertoi, kuinka oli katsonut vanhoja kuvia itsestään ja huomannut, ettei ole niissä lihava. Vääristynyt kehonkuva voi olla hoitamattomana hyvin tuhoisaa kenelle tahansa. Sanat satuttavat paljon, siksi tulisi tarkkaan valita sanansa ja se miten puhuu muista ihmisistä, tietämättään voi aiheuttaa traumoja toiselle ihmiselle.

Vaikka Elinan prosessi on vaiheessa, hän on rohkeampi kuin edes ymmärtää itsekkään. Lukiessani hänen tarinaansa huomasin monessa kohtaa, kuinka hän on kuin näkymätön Ninni. Pieni pala kerrallaan hän tulee näkyviin kun on turvallista.