Boxi

"Syville ajatuksille on ominaista, että ne näyttävät niin yksinkertaisilta, että uskomme itsekin ne ajatelleemme." 

- Harry Macret

Olen miettinyt paljon tätä kiusaamisasiaa. Oma lapseni kertoo minulle todella paljon elämästään. Avain on siinä, että hän tietää minun olevan epätäydellinen ja minun tehneen paljon virheitä. Puhun paljon siitä millainen nuori olin itse ja mitä virheitä tein. Annan neuvoja, en tuomitse. Meillä avoimuudella pääsee pitkälle. Kerroin, ettei ole sellaista asiaa mitä minulle ei voisi kertoa. Valistan häntä päihteistä, en pelottele, valistan murrosiästä ja seksuaalikasvatuksesta. En koskaan pelottele vaan puhun avoimesti. Monet nuoret ja lapset puhuvat kanssani, tarvitsee vain kuunnella. 

Monella aikuisella on pinttynyt käsitys nuorista ja lapsista. Usein unohdamme myös, millaisia olemme itse olleet. Emme enää muista sitä, millaista se on ollut tai emme halua sitä myöntää. Olemme kuitenkin jokainen olleet joskus lapsia ja nuoria. Jokainen meistä on tehnyt typeryyksiä ja virheitä. Mutta, olemme oppineet niistä. 

Tämä idea tuli lapseltani hän avasi silmiäni. Hän kertoi minulle, että äiti sinä et tajua mitä on olla nykyään teini. Tajusin, etten ymmärräkään, vaikka en minä kauhean vanha ole. Minun aikana tosiaan kiusaaminen jäi sinne kouluun, ei tullut puhelimen mukana kotiin. Joten, totta, en minä voi ymmärtää. Kun olen kokenut kiusaamista netissä, olin jo aikuinen. Joten en voi tietää mitä sen on nuorelle. Aloin miettimään, kuinka saisimme yhteyden nuoriimme ja lapsiin? Kuinka koulu voisi tietää mitä tapahtuu meidän näkymättömissä lapsiemme ja nuoriemme keskuudessa. He eivät kerro senkään takia, koska pelkäävät olla juorukelloja. Monen lapset, jotka ovat alle 12 vuotiaita viiltelevät itseään esimerkiksi teroittimen terillä, osalla lapsista on itsetehtyjä napakoruja ja monet käyttävät päihteitä vanhemmilta salassa. Toisten lasten kotona soitetaan hätäkeskukseen kun äiti raivoaa ja monia lapsia haukutaan päivittäin kamalilla nimillä, sitä tapahtuu ihan 7-8 vuotiaidenkin keskuudessa. On lapsia, ketkä piirtää kuvia puukotuksesta ja niitä ketkä laittavat rahaa vastaan alastonkuvia. Te vanhemmat ette aina tiedä sitä mitä oman lapsesi tai toisen lapsen elämässä on menossa. On tärkeää myös pitää huoli muidenkin lapsista jos oma lapsesi kertoo jotain mihin pitäisi reagoida. Välttämättä lapsi ei sitä pidä minään, mutta aikuinen voi nähdä vaaran merkkejä. Monesti lapset osaavat poistaa kaiken puhelimesta, jottei jää jälkiä. 

Joten, olen onnekas, sillä lapseni puhuu minulle. En koskaan kuulustele, vaan kerron tarinoita siitä millaista oli kun itse olin nuori. Hän alkaa luonnollisesti puhumaan itse minulle. Avoimuus puolin ja toisin on tärkeää. Selitän, miksi meillä on rajat, ei sen takia, että koska minä sanon niin vaan sen takia, koska haluan lapseni olevan turvassa. Meillä on velvollisuuksia, jota vastaan saa etuja. 

Tänään juttelin koulun terveydenhoitajan kanssa, ehdotin hänelle, miten olisi sellainen Boxi, mihin lapset ja nuoret voisivat kertoa nimettömänä huoliaan ja tuntojaan tai ehdotuksia missä voisi parantaa. Yleensä ei haluta itkumaakarin tai juorukellon mainetta, joten siksi puhuminen ja kertominen voi olla vaikeaa. Joten, se olisi Boxi, mikä on nimetön, aikuiset tietäisivät mitä asioita seurata vaikka luokassa ja kenties joku kertoo huolen toiseen oppilaaseen liittyen. Jotta olisimme lähempänä tietoa siitä, miten meillä kaikilla mene. Asia voi koskea kotiasioita ja kaikkea mistä nuori ja lapsi voi kertoa. Joten, tämä terveydenhoitaja haluaa ehdottaa luvallani tätä ideaa heidän koulunsa käyttöön. 

Onhan poliisilla ja sosiaalitoimellakin oma nimetön paikka missä voi kertoa asioista ilman, että kukaan tuomitsee, joten miksi lapsillakin voisi olla. Koulu on lasten kanssa tekemisissä joka päivä, joten sieltä saisi vipuvartta näihin asioihin.

Mikäli t'm' on ok idea, kannustan sitä muualle myös, ainahan sitä voi kokeilla. Kuitenkin jotenkin meidän pitää pystyä rakentamaan avoimuuden kulttuuria. Koska olen itse kokenut ja nähnyt paljon, joten ymmärrystä riittää, meillä kaikilla sitä on, mutta meidän lapset ja nuoret eivät tiedä sitä. Siksi avoimuus on se päivän sana, että lapset ja nuoret näkevät meidän olevan epätäydellisiä, sellaisella on helpompaa puhua kuin sellaiselle, joka on muka parempi. Täydellisiä olemme vain epätäydellisinä, siksi minusta ihmiset on mielenkiintoisia.