Älä tuomitse kirjaa kansien perusteella

"Oiva mies ei kerskaile, vaan näyttää voimansa, jos niin tarvitaan." 

- Aleksis Kivi

Olette varmasti kuulleet tuon sanonnan usein, älä tuomitse kirjaa kansien perusteella. Mutta, mitä se lopulta tarkoittaa? Toisille se on sitä, että jokin ihminen on päälle päin jonkin näköinen ja voidaan luoda jokin ajatus sen perusteella ihmisestä. Kun taas joillekin se on sitä, että sen ihmisen "persoona" tuottaa tiettyjä mielikuvia ihmisestä. Toisinaan se on kumpaakin. Vaikka tiedämme tuon faktan, ettemme voi oikeasti tuntea toista vain sen perusteella mitä näemme, silti teemme sekunnin sadasosassa toisesta jonkin oletuksen. Toisinaan se oletus pysyy tiukasti meissä, emmekä ole valmiita siitä luopumaan. 

Tämä on sinällään hyvä esimerkki tarina siitä, miten joku voi olettaa toisesta jotain. Minun isälläni oli ystävä, hän oli voittanut ison potin kenosta rahaa ja möi tonttinsa saaristokaupungista hyvään hintaan pois. Hän oli myös alansa ammattilainen, joten palkkaa hän sai niin paljon kuin kehtasi pyytää. Oli myös hyvin säästeliäs mies, joten hänellä oli varallisuutta eikä velkaa yhtään. Mutta, hän oli päällisin puolin resu pekan näköinen ja hän joi paljon. Kerran hän meni Giganttiin ostamaan tv:tä tai jotain vastaavaa tuotetta. Vartija alkoi seuraamaan ja kyseenalaisti hänen tarkoituksensa olla siellä kaupassa. Tästä kimpaantuneena hän lähti viereiseen Poweriin ja osti tahallaan kaikkea hieno sieltä, kun vartija tuli vastaan se jäi sitä ihmettelemään. Eli, mikä oli tarinan opetus, se, että päällisin puolin et voi sanoa mitään toisesta ihmisestä. 

Olenko itse sellainen joka tekee oletuksia, totta kai, olenhan vain ihminen. Mutta, olen kuitenkin sellainen, että olen kiinnostunut muista ihmisistä, joten tahdon nähdä sen kaiken toisesta. Tarkkailen ja katson sieluun, pienet eleet ja tietynlaiset äänen painot kertovat minulle paljon toisesta henkilöstä. En katso vain sitä mikä näkyy ja kuluu, katson ihmistä kokonaisuudessaan, käsien ja silmien liikkeitä. Usein näen kipua monen sielussa. Minun on todella vaikea katsoa ihmisiä suoraan silmiin, mutta olen harjoitellut. En katso silmiin suoraan vaan tavallaan siihen sivuun, sillä minua alkaa aina naurattamaan kun koetan katsoa katsomalla silmiin. Sen sijaan minä tarkkailen toista. Jo ennen kuin varsinaisesti juttelen toisen kanssa. Joo tosi creepyä. 

Minkälainen henkilö olen yleisesti muiden mielestä. Osa pitää minusta heti ja osa inhoaa minua hetkessä, mutta nekin ketkä minua inhoavat, pitävät lopulta minusta. Muistan erään naisen, joka sanoi kerran minulle, Nina, kun tapasin sinut ensimmäisen kerran en tykännyt sinusta yhtään, mutta ootkin tosi kiva tyyppi oikeasti. Eli, olen ihminen kehen täytyy koettaa tutustua. Kyllä, sanon takaisin, minä en kumartele ja en katso maahan. Uskallan kohdata kenet tahansa sellaisenaan. Mutta, olen myös kiltti ja ystävällinen. Olen tasan sellainen kuten sinä itse olet, minulla on paha tapa peilata muita. Tahtomattani minä jäljittelen toisen puhetta ja olemusta eli peilaan muita. En tarkoituksella vaan huomaamattani. Tosin huomaan sen siinä vaiheessa kun alan puhua toisen käyttämillä murresanoilla.

Mikä minussa sitten ärsyttää monia, eniten kuulemma se, että tiedän kaikesta kaiken ja olen hyvin sanavalmis. En mielestäni tiedä kaikkea, minun päähäni vain jää asioita, turhiakin tietoja ja lisäksi osaan päätellä asioita todella nopeasti. Voin näyttää mille tahansa toisten silmissä, sille että pärjään aina ja antaa vaikutelman, että synnyin etuoikeutettuna. Näin asia ei kuitenkaan ole, todellakin kaukana siitä. Lisäksi moni on sanonnut, että helppohan se sinun on, minä en ole sinä. Joten, minun on vaikea käsittää toisinaan sitä, miksi joku ei pystyisi samaan kuin itse, sillä minulla on paljon vaikeuksia itselläni ja joudun tekemään tuplasti töitä sen eteen mikä on vaikeaa. Mutta, silti ihmiset olettavat, että se on minulle helppoa. Kyllä, opin todella nopeasti asiat, sen myönnän enkä näe oppimisen eteen tavallaan vaivaa, mutta minun on pitänyt kehittää se kyky, joka korvaa muut puutteeni. Arvatkaa monestiko on tehnyt kaupungissa mieli jättää auto siihen paikkaan ja mennä ulkopuolelle itkemään kun eksyn aina? Taikka mille tuntuu, kun koetat olla ajoissa jossain tai lukea tekstiä joka ei kiinnosta. joudun aloittamaan sen tekstin tuhat kertaa, joten siksi kirjoitan kaiken. Taikka se, kun hävitän avaimeni ja en vain kykene muistamaan missä ne on. Joudun joka päivä tekemään kaiken samalla tavalla, sillä en pysty suoriutumaan monelle normaaleista asioista ajattelematta sitä. Saatikka nukkuminen, kauheaa tuskaa minulle, aivot ei koskaan ole hiljaa vaikka tahtoisin. Joten, ei ne minulle elämä ole helppoa. On helppoa osata teknisesti kaikki, muttei todellakaan normaaleja käsillä tehtäviä asioita.

Muistan erään kerran kun olin töissä asukastuvalla ja siellä työskenteli sitten kaksi keski-ikäistä ihmistä. Mies ja nainen. Menimme kerran baariin yhdessä ja se nainen haukkui minut pystyyn, sitä ärsytti kun heilutan käsiäni paljon puhuessani ja puhun paljon. Hänen mielestään hain huomiota, samaan kuoroon yltyi tämä mieshenkilökin. Kaksi puolet minua vanhempaa siis haukkuivat minua ja ivasivat koko illan, olin silloin vasta 18 vuotias. Se oli kamalaa, ottaen kuitenkin huomioon se, että minulla on adhd ja on asioita joille en voi mitään. Mahtoi tulla näille kahdelle oikein aikuinen olo kun kiusasivat minua. Sinällään hauska fakta, että tämä nainen oli erikoistunut päihde ja mielenterveyspuolen työntekijäksi. En haluaisi olla tuollaisen ihmisen asiakas, sillä mitään ymmärrystä ei ole muita kohtaan. Kaikki eivät ole samanlaisia ja on asioita joille ihminen voi jotain ja asioita joille ei, pitäisi hänen ammattilaisena se ymmärtää.

Ulkokuoreni voi olla mitä vain ja sisältä voin olla mitä vain, riippuu ihan ihmisestä kenen kanssa asioin. Jos joku tahtoo tapella kanssani, pidän kyllä puoliani. Sanon asiat suoraan tykkäsi siitä tai ei. Enkä todellakaan alistu paskan puhumiselle. Vaikka en sano mitään kun joku huijaa, se ei tarkoita sitä että uskoisin mitä minulle sanotaan. Minusta vain on täysin typeryyttä alkaa vääntämään asioista, kun kuitenkaan toinen ei aio puhua totta. Puolustaudun kyllä, mutten ala vääntämään turhaa.

Monesti ihmiset ajattelevat, että minä kestän mitä vain ja pärjään aina. Mutta, on niitäkin hetkiä kun en ole ok, en vain kerro sitä. En myöskään näytä tunteitani muille, en edes sitä jos pidän jostakusta. Muistan erään kaverini sanoneen, että hän yllättyi, että olin joskus ollut ihastunut häneen. Ei hän sitä ollut tiennyt, tiesi vasta vuosien jälkeen toisen kaverimme kautta. Enkä erikoisemmin sitä näytä muille. Sama homma, kun joku tulkitsee ystävällisyyden väärin, monesti miehet tekee näin. Vaikkei kukaan sitä uskoisi, niin olen vilpittömästi ystävällinen muille, kunnes he antavat syyn olla olematta ystävällinen. Annan helposti anteeksi, mutta kerran kun luottamukseni menettää paluuta ei enää ole. Olen hankala, vasta kun minulle antaa syyn olla hankala. Se on kyllä jännä, että sitten siitä ärsyynnytään. 

Joten, meistä jokainen näkee toisen ihmisen omanlaisenaan, niin monta ihmistä kuin on olemassa, niin monta mielipidettäkin on. Negatiiviset huudot kaikuu yleensä heiltä, jotka ovat kateellisia toiselle ja eivät siedä omaa viallisuuttaan. Mutta, oletko silloin miettinyt, että kenties tuo henkilö on kateellinen myös sinulle. Että sinussa on jokin asia mitä hän tahtoisi kovasti olla? Sepä se, et voi päästä toisen mieleen. 

Olenko itse kateellinen, en ole, mutta on paljon asioita, jotka on mielestäni epäreiluja. Kuten se, miten vanhuksia ja heikompiosaisia kohdellaan taikka se, kuinka muista ihmisistä puhutaan ulkonäön tai muiden asioiden suhteen. Mummoni sanoi joskus, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa toisesta niin silloin pitää olla hiljaa. Lopulta, jokainen voi katsoa omaa elämäänsä, kuinka monella muulla ei ole kotia ja sinulla on, kuinka monella muulla ei ole tv:tä tai ruokaa. Miksi aina pitää ajatella näin, että tuolla toisella on minua enemmän. Miksi ei voisi olla iloinen siitä, että mitä itsellään jo on, vasta sitten voit ottaa vastaan lisää mitä luoja tarjoaa.